Talviyöt

Kalenterisauvan avulla seurattiin
vuoden kulkua.
Lähde: Museovirasto

Loka-marraskuu on ollut ilmeisesti merkittävä taitekohta vuodenkierrossa, ja siihen osuukin useampia erilaisia vuodenvaihteeseen liittyviä merkkipäiviä. Mikkelinpäivä, talviyöt, kekri ja jakoaika osuvat kaikki muutaman viikon sisään, ja ne myös tuntuvat jakavan joitakin merkityksiä. Oma epätieteellinen veikkaukseni onkin, että niiden sisältö, ajankohta ja tärkeys on vaihdellut eri alueilla ja eri aikoina, koska muuten ne olisivat monin paikoin päällekkäisiä juhlia.

Mikkelinpäivästä kirjoitinkin jo aikaisemmin (ensimmäisessä kirjoituksessani). Mikkelinpäivä on kesän viimeinen päivä. Talven alku sijoittuu kuitenkin hieman myöhemmäksi. Vilkuna kertoo, että vielä 1840-luvulla painetuissa kalenterillisissa virsikirjoissa on mainittu "Talwi-Päiwä" 14.10. eli pari viikkoa mikkelinpäivän jälkeen. Vanhan kansan suussa tästä ajankohdasta puhutaan talviöinä. Tämä juhla on todella vanha: Vilkunan mukaan mainintoja löytyy jo 1200-luvulta. Se liittyykin vanhaan pohjoismaiseen vuoden nelijakoon, eikä periydy kristillisestä kalenterista.

Talviyöt ovat olleet siirtymäaikaa, jolloin vuoden kesäpuoli on vaihtunut talvipuoleksi. Työt ja työpaikat vaihtuvat. Toisaalta siirrytään tekemään töitä sisälle ja pihapiiriin, toisaalta lähdetään kauaksikin metsästämään ja metsätöihin.

Vilkuna pohtii pidemmästikin sitä, miksi on jäänyt tämä kahden viikon rako mikkelipäivän ja talviöiden väliin. Hän antaa selitykseksi kuun vaiheet. Hän selittää, että kuun vaiheisiin perustuvassa ajanlaskussa syyskuun tienoilla olisi kesäpuolen viimeinen kuukausi. Tuon kuukauden viimeinen päivä olisi juurikin mikkelinpäivän aikoihin. Talvipuolen ensimmäinen täysikuu puolestaan olisi juurikin pari viikkoa myöhemmin.

Kristillisen kalenterin tullessa käyttöön, on talvipäivä ja talviyöt pidetty kalenterissa. Silloin ne on kuitenkin nimetty tietyille päiville, riippumatta kuun vaiheesta. Tänä vuonna ainakin minun kalenterini mukaan edellinen täysikuu olikin juuri mikkelinpäivänä, ja seuraava tulee vasta lokakuun 29. päivä. Tästä pääsemmekin kuukalenterin ja aurinkokalenterin tasaamiseen, mutta palataan siihen myöhemmin jakoajasta kertovan blogikirjoituksen yhteydessä.

Elettiinpä ennenkin - Aleksis kiven päivä

Eilen ihmettelin, miksi liput oli nostettu tankoon, mutta vasta tänään muistin tarkistaa asian kalenterista. Kyseessä oli Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivä. Samaten tänään eksyin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran sivuille, ja päätin kuitenkin laittaa pienen linkkivinkin. Sivuilla on koottuna mielenkiintoinen kokonaisuus Aleksis Kivestä.

Nyt täytynee tehdä nolo tunnustus. En ole tainnut koskaan lukea Seitsemää veljestä ihan kokonaan. Koulussahan se piti lukea, mutta muistaakseni luin siitä vain sen verran tärppejä että sain huijattua opettajan uskomaan että olen sen lukenut. Koin kirjan kielen raskaaksi ja tyylin hankalaksi lukea, joten mielummin luin jotakin viihdyttävämpää. Nyt, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, romaanin alku ainakin tempaisi mukaansa aivan toisella tavalla. Taisin olla vain liian nuori silloin kouluaikana.

SKS:n sivuilta löytyy vieläpä mielenkiintoinen lisähöyste Kiven tekstiin. Tietopaketista löytyy mm. otsikko "Kivi ja kansanperinne", jonka alla kerrotaan miten kansanrunot ja tarinat näkyvät Kiven teoksissa. SKS:n sivun mukaan Kivi tunsi hyvin kansanperinnettä, mikä näkyy hänen teksteissään. Hän on tutustunut kansanperinteeseen sillä aidoimmalla tavalla, eli kuuntelemalla kertojia. Niinpä hän osaakin viitata kansanrunoihin ja tarinoihin hyvin luontevilla tavoilla.

Sivuilla esitelty ensimmäinen esimerkki istuu mukavasti blogini aiheeseen. Tuttu runo löytyy heti Seitsemän veljeksen ensimmäisestä luvusta.

Elettiinpä ennenkin,
Vaikk’ ojan takan’ oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast’ oltta juotiin.

- Seitsemän veljestä, I luku, KT 1, 19.

Samankaltaisia runoja on löytynyt kansanrunojen joukosta useampia. Esimerkiksi tämä runo avautuu ainakin minulle paremmin:

Elettii sitä ennennii
ja toemeehan sitä tultii.
Ojasta vettä ryypättii
ja ojar reonala oltii.

- KRA. Pieksämäki. Martti Pöyhönen 223. 1949. – Ristiina Asikainen, talollinen, 72 v. < Ieva Iivarinen, 80 v.

Nii-in. Elettiinhän sitä ennenkin, ja toimeenkin tultiin. Ilman autoa, jääkaappia ja Facebookia. Miten kummalla se mahtoi onnistua?

Pirkonpäivä

Vuotuinen ajankierto sisältää tietoa myös sellaisista päivistä, jotka eivät ole olleet ihan niin merkittäviä. Esimerkiksi eilen oli Pirkon päivä, josta Vilkuna on kirjoittanut useamman sivun. Noilta sivuilta löytyy lähinnä pohdintaa siitä, miten kansa oli tulkinnut Pyhän Birgitan legendan.

Kuvan lähde: http://goo.gl/MKVw7
(Vadstenan seurakunta)

Birgitta oli ruotsalainen, joten hän on erityisen lähellä myös suomalaisia. Birgitan kunniaksi on rakennettu useita kirkkoja, ja löytyypä Suomesta birgittalaisluostarikin. Birgitan elämästä ja legendasta kansa oppi kuvien kautta, mikä tietysti jätti hieman tulkinnanvaraa.

Historiallinen Birgitta kuulostaa vaikuttavalta ja voimakastahtoiselta naiselta. Hän mm. läksytti kuningasta, arvosteli koko katolisen kirkon kermaa, sekä muutti Roomaan ja opiskeli italiaa tavoittaakseen unelmansa. Aikamoisia vetoja 1300-luvun ruotsalaisnaiselta. Lopulta, vain pari vuotta ennen Birgitan kuolemaa, hänen unelmansa toteutui: paavi antoi luvan perustaa luostari Ruotsin Vadstenaan. Luostarissa otettiin käyttöön Birgitan laatima luostarisääntö. Vadstenasta lähtenyttä sääntökuntaa kutsutaankin birgittalaiseksi. Luostarisäännön lisäksi Birgitta jätti jälkeensä suuren määrän ylös kirjoittamiaan ilmestyksiä.

Kuvan lähde: http://goo.gl/rpnug

Vilkuna kuitenkin kertoo, että Hämeessä Birgitasta eli Pirkosta tai Pirjosta on puhuttu vähemmän mairittelevin termein. Tunkiopirkko sotkee lankavyyhdit, epäonnistuneet asiat "menevät rikkapirjolle", ja kiukuttelevaa lasta kutsutaan äkäpirkoksi. Miten ihmeellä pyhästä ja päättäväisestä Birgitasta on tullut kansan suussa ilkikurinen pikkulapsi?

Vadstenassa olevan alttarikaapin ovessa on esitetty maalauksin osia Birgitan legendasta. Sieltä löytyy mm. kuva, jossa Birgitan täti seisoo nuoren Birgitan vieressä piiska kädessään, ja aikoo rangaista häntä. Toisessa kuvassa Birgitta 12-vuotiaana epäonnistuu ompelutyössä, mutta itse Neitsyt Maria korjaa hänen virheensä. Tarina on varmaankin haluttu ikuistaa siksi, että se kertoo Birgitan läheisestä suhteesta Mariaan. Kansa on kuitenkin tulkinnut siitä vain heille merkityksellisen osan: Birgitta oli ilkikurinen pikkulapsi, joka oli huono käsitöissä. Itsestäänselvää!

Työkalenterin osalta Vilkuna mainitse Pirkonpäivälle vain yhden merkkipaalun: "Piritan päivästä nuottia valmistetaan". Heti sadonkorjuutöiden päätyttyä alettiin kutoa talvinuottaa. Nuotan teossa kesti kauan, joten sen valmistaminen piti aloittaa ajoissa. Verkonpunonta on kyllä mielenkiintoinen juttu, mutta ei ehkä se kaikkein ajankohtaisin työ minulle juuri nyt. Taidan tyytyä kaupan kalatiskiin tulevanakin talvena, vaikka se kovin usein aiheuttaakin pettymyksen.

Lokakuu satokautena

Edellisen kirjoituksen ja sen kommenttien jäljiltä jäin pohtimaan, mitä satoa vielä lokakuussa voi kerätä. Eli ei muuta kuin ystävämme Google apuun.

Porkkanoitakin on monia
eri lajikkeita.
Lähde: Wikipedia

Ihan ensin haluan selvittää hieman perunannoston aikoja. Aiemmin kommentoinkin sitä, että koulujen syysloma tunnettiin ennen nimellä perunannostoloma. Tälle käsitykselleni löytyi vahvistuskin, mutta olin väärässä loman ajankohdasta. Perunannostoloma on pidetty syyskuun lopussa tai lokakuussa, eli juuri näihin aikoihin. Vaikuttaa siis jokseenkin uskottavalta, että perunakin on haluttu saada varastoon mikkelinpäivään mennessä, vaikka takaraja ei olisikaan ihan ehdoton. Samoin ainakin porkkanasato korjataan syys-lokakuun vaihteessa.

Katajanmarjoja.
Lähde: Wikipedia

Sen sijaan puutarhasta kauemmaksi vielä ehtii. Esimerkiksi useita marjoja ehtii poimia vielä lokakuun puolella. Myös jotkut sienet on poimittavissa lokakuussa, suppilovahvero jopa marraskuulle asti. Joitakin yrttejä voi kerätä syksylläkin, kuten katajanmarjoja.

Kaikkinensa kuitenkin saan sen kuvan, että pahimmat sadonkorjuukiireet saisivat olla ohi jo tässä vaiheessa. Mutta mitäs kaikelle sille korjatulle sadolle sitten tehdään? Ehkäpä ne sisätyöt (tai ainakin muualla kuin pellolla tehtävät työt) ovat sisältäneet esimerkiksi marjahillojen keittämisen ja pellavan käsittelyn. Voisikohan myös viljan jälkikäsittelyä olla vielä jäljellä? Siis puimista, puhdistamista ja kuivaamista.

Huh, millainen opiskeluprojekti tulikin ihan vain tämän lyhyen blogipostauksen kirjoittamisesta. Hieman päänvaivaa aiheuttaa myös lähdekritiikki. Luin luottavaisena esimerkiksi Ruokatieto-sivustoa, kunnes satuin lukemaan sivua Ruokakulttuuri 1500-1700-luvuilla. Tuon sivun teksti on jo itsensäkin kanssa ristiriidassa: ensin sanotaan, miten 1500-luvulla käytetyistä elintarvikkeista "tuskin saatiin kovin monipuolista ruoka-aineiden yhdistelmää hienostuneemman ruokakulttuurin kehittämiseksi" ja "tavoitteena olikin ennen kaikkea nälän pitäminen loitolla". Myöhemmin sitten julistetaan, että barokin aikaan "keskiajan mässäily ja paastoaminen olivat korvautuneet herkuttelulla ja itsekontrollilla, kohtuuton ahneus hyvällä ruokahalulla". Jos 1500-luvulla oli niin köyhää ja onnetonta ruokien suhteen, että yritettiin vain kaikin voimin saada pidettyä nälkä poissa, niin miten silloin on mässäilty ja oltu kohtuuttoman ahneita? Tai miten mässäily ja herkuttelu eroaa? Tai miksi keskiajalla ihmiset eivät olisi viitsineet käyttää laajempaa ruoka-ainevalikoimaa, joka oli kuitenkin heidän ulottuvillaan? Ja niin edelleen... Koko sivuston uskottavuus kärsi aika lailla muutaman lauseen takia.

Ja hieman myös siksi, että sivuston julkaisijana on poppoo nimeltään Ruokatieto Yhdistys ry. Kielikorvaani sattui jo ennen kuin historianharrastajan sydämeni murtui.