That Other John

The symbol for John the Evangelist
is an eagle. Source: Wikimedia

Year includes two days that are devoted to John. The first is 24th of June, the day of John the Baptist, which is also the day of midsummer celebrations. Finnish name for midsummer is juhannus, which comes from the Finnish version of John, Johannes. However, there is also another important John in Christianity - John the Evangelist. His day is half a year later, in 27th of December. There are a lot of names that are derived from Johannes, In June is name day for Jani, Juha, and Jussi, among others. In December Hannu and Hannes celebrate their name day.

Kustaa Vilkuna's book Suuri nimipäiväkalenteri ("Great Name Day Calendar") says that the name John comes from Hebrew name Jochanan, meaning "Yahweh is merciful". The name's cousin brings different kind of associations to mind: Hannibal means "Baal is merciful".

In Vuotuinen ajantieto Vilkuna calls these two days after Christmas, 27th and 28th of December, "the old little holy days of Christmas". The first is the day of John the Evangelist. The other is "the day of innocent children" (according to Wikipedia the correct English name is "Holy Innocents' Day") and it's spent in memory of the children who were killed in the massacre ordered by Herodes according to Bible. These days used to be called the third and fourth Christmas day, but already in 1649 Finnish priests got a permission to not hold church services on these days, and in 1770s the king ordered these days to lose their holy day status.

People don't like giving up free days, so the third and fourth Christmas days kept their special status for a long time. These days were considered sort of half holy. Smaller chores were okay, but full on work was not appropriate. Vilkuna tells that in Hailuoto knitting was considered an appropriate work for women on these days, but spinning or fixing clothes wasn't allowed. Bees were commonly organised on these days. They were a good fit for these days as they combined work and, especially afterwards, partying.

Having fun was an essential part of these days. Especially young people gathered to a bigger house and spent time playing games. They could have a dance as well if a suitable place was found. In some places 28th was spent visiting other houses or going for a horse drive in similar fashion as was done on 26th (St. Stephen's day). The day of innocent children had special things for children, like a special treat just for the children, or even children's parties. "This is how the name [of the day] creates customs", Vilkuna mentions.

Vilkuna uses these "little holy days" as an example on how difficult it is to change people's familiar customs through jurisdiction. Third and fourth Christmas days were originally part of the Catholic calendar, which included plenty of other holy days as well, as every saint had their own day as well. There were several attempts to remove excess holy days. Luther tried to remove all the days that weren't directly based on Bible, but didn't succeed in his own time. In the 16th century some holy days were removed from the calendar, but the third and fourth Christmas days remained. In 1741 some holy days were removed, but this decision caused such an uproar that it was withdrawn.

When in 1772 Gustav III gave the order that finally removed the holy day status from these days, people already had their deeply rooted customs that couldn't be really changed. Vilkuna says that even when these days were officially work days, people simply didn't work. People didn't need to even go to church on these days, so they had time for all kinds of other things.

The "in-between days" are great for
spending time outdoors.
Source: Vakka-Suomen latu ry

Nowadays the time between Christmas and New Year is known as "the in-between days" (välipäivät).  Even though the old customs are lost by now, these aren't exactly normal days either. Some people have to go back to work, but many people are still on holiday, recovering from eating all that Christmas ham and doing small chores at home. I think these days would still be great for fun and games. Maybe I'll start a tradition of boardgame night on Hannu's day. Who wants to come?

Se toinen Johanneksen päivä

Evankelista Johanneksensymboli on kotka.
Kuvan lähde: Wikimedia

Vuoteemme mahtuu kaksi Johanneksen päivää. Ensimmäinen niistä on 24. kesäkuuta - siis juhannus, jolloin muistetaan Johannes Kastajaa. Mutta kristinuskoon kuuluu toinenkin tärkeä Johannes, nimittäin evankelista. Häntä muistetaan puoli vuotta Kastajan jälkeen, joulun pikkupyhinä, 27.12. Juhannuksen aikaan juhlivat nimipäiviään Janit, Juhat ja Jussit, kun taas joulun jälkeen on Hannun ja Hanneksen nimipäivä.

Kustaa Vilkunan Suuri nimipäiväkalenteri kertoo, että Johannes tulee heprean nimestä Jochanan, "Jahve on armollinen". Toisenlaisia mielleyhtymiä tuo sen rinnakkaisnimi Hannibal, "Baal on armollinen".

Vuotuisessa ajantiedossa Vilkuna kutsuu näitä kahta joulun jälkeistä päivää, 27. ja 28.12., joulun vanhoiksi pikkupyhiksi. Ensimmäinen on tosiaan Johannes Evankelistan päivä. Toinen tunnetaan nimellä viattomien lasten päivä, ja sitä vietetään Herodeksen surmauttamien lasten muistoksi. Nämä päivät tunnettiin aikaisemmin nimellä kolmas ja neljäs joulupäivä, mutta jo 1649 maaseudun papit oli vapautettu pitämästä kirkonmenoja näinä päivinä, ja 1770-luvulla Kustaa III antoi määräyksen näiden pyhäpäivien lakkauttamisesta.

Kansa ei mielellään luovu vapaapäivistään, joten kolmas ja neljäs joulupäivä pitivät jonkinlaisen erityisasemansa pitkään. Päiviä pidettiin arkipyhinä, ikään kuin puoliksi pyhinä päivinä, jolloin sopi tehdä pieniä askareita tavalliseen tapaan, mutta raskaampi työnteko oli sopimatonta. Vilkunan mukaan esimerkiksi Hailuodossa on katsottu että naisten on soveliasta neuloa, mutta ei käyttää rukkia tai pellavahäkilää, tai paikata vaatteita. Perimätiedon mukaan eri puolilla maata pikkupyhinä järjestettiin talkoita. Talkoot ovatkin hyvä pikkupyhän ohjelma, koska ne yhdistävät työnteon ja sen perään juhlimisen.

Erilaisia ilakointeja järjestettiin kuului päivien ohjelmaan muutenkin. Erityisesti nuoret kokoontuivat johonkin kylän isoon pirttiin ja viettivät aikaansa seuraleikkien merkeissä. Tanssitkin saatettiin järjestää, jos paikka löytyi. Joissakin paikoissa on erityisesti 28. päivä vietetty vieraillen tai ajellen kuten Tapanina ikään. Viattomien lasten päivään on liitetty erityisesti lapsille mieluisia tapoja, kuten lapsille leivottu erityinen pulla tai lastenjuhlien viettäminen. "Näin nimi luo tapoja", Vilkuna mainitsee.

Vilkuna esittää pikkupyhät esimerkkinä siitä, kuinka vaikeaa on hallinnollisin määräyksin muuttaa kansan totuttuja tapoja. Kolmas ja neljäs joulupäivä kuuluivat siis katolisen kirkon kalenteriin, johon kuului runsaasti muitakin juhlapäiviä, kun jokaisella pyhimykselläkin oli oma päivänsä. Liikoja juhlapäiviä on yritetty karsia pois useaan otteeseen. Luther yritti poistaa kaikki muut paitsi Raamattuun perustuvat juhlapäivät, mutta ei omana aikanaan siinä onnistunut. 1500-luvulla osa pyhäpäivistä poistettiin kirkkojärjestyksestä, mutta kolmas ja neljäs joulupäivä vielä jäivät. 1741 valtiopäivät poistivat joitakin pyhäpäiviä, mutta päätös jouduttiin purkamaan raivokkaiden vastalauseiden takia.

1772 Kustaa III antoi asetuksensa jolla nämä pyhäpäivät poistettiin, mutta kansalla oli jo omat tapansa, joita ei noin vain muuteta. Vilkuna kertoo, että kolmantena ja neljäntenä joulupäivänä ihmiset eivät yksinkertaisesti tehneet töitä, vaikka niitä kuinka olisi nimitetty arkipäiviksi. Kun näinä päivinä ei tarvinnut kirkkoonkaan mennä, jäi aikaa kaikenlaiseen muuhun.

Välipäivät sopivat hienosti esimerkiksi ulkoiluun.
Kuvan lähde: Vakka-Suomen Latu ry

Nykyään päivät joulun ja uudenvuoden välissä kulkevat nimellä "välipäivät". Vaikka vanhat tavat ovatkin yhteiskunnan suurissa muutoksissa jääneet pois, ei nämä vieläkään ihan täysin arkipäiviä taida olla. Sen osoittaa esimerkiksi tämä Kotilieden pieni kysely useamman vuoden takaa. Jotkut joutuvat palaamaan jo töihin, mutta ne jotka pystyvät lomailemaan, sulattelevat kinkkua tai puuhailevat kotona kevyitä askareita. Minusta tuntuu, että nämä päivät sopisivat edelleen mainiosti juurikin talkoisiin ja seuraleikkeihin. Ehkä alan pitää Hannunpäivän lautapeli-iltaa. Olisikos tulijoita?

Gingerbread with Petrus

Petrus Kurppa and a Dutch speculaas mold.
Source: Petruksen Piparkakut

Writing the entry about Christmas drinks required a lot of work, so I decided to try to get off easier this time by asking from an expert. Gingerbread expert was found from Turku, where Petrus Kurppa lives. He has a Facebook page Petruksen Piparkakut, where he shows the beautiful world of gingerbread cookies.

Healing Spicy Breads

Like so many good things, also gingerbread has its roots in civilizations that existed thousands of years ago. Already pharaohs of Egypt enjoyed spicy breads that reminded what we now call gingerbread. Petrus emphasizes, that these were not the cookies that we know today, but instead were more like actual breads.

The Finnish word for gingerbread, piparkakku, could be literally translated as pepper cake. This word comes from the Middle Ages, when the word for pepper was used to refer to all exotic spices. These spices came to Europe from Asia through the long trade routes to India and China. Pieni piparkakkukirja, a gingerbread book by Inga and Kristiina Aaltonen, reminds that honey, sugar, and spices used in the cookies were considered to be good for health. Medieval monks started to make spicy honey breads for medicinal uses and spread the idea all over Europe.

Long tradition also means that there's a lot of variety. Petrus tells me, that practically every country in Europe has this same basic gingerbread that tastes more or less the same, but when attention is paid to the local specialties, the differences arise. "Pipari" that is eaten in Finland is known mostly in Nordic and Baltic countries. For example Austrian Mariezeller lebzerler tastes completely different than a Scandinavian gingerbread cookie.

Beauty and messages with molds

Wooden mold by Oldrich Kvapil, from the year 2012.
Source: Petruksen Piparkakut

Petrus's hobby isn't restricted to the tasty cookies. His specialty are beautiful cookie molds. He says that the molds are about a natural human interest in beauty. Pretty food is more interesting. The medieval cookie dough was also harder than its modern version, which was good for using the molds. In addition to being pretty, cookies could also deliver a message. Molds could be used to imprint a saying, a riddle, or a Bible verse to cookies.

Molds are about as old invention as gingerbread itself. Petrus says that molds have been found in ancient Egypt, Rome etc. These are sometimes called the ancestors of modern cookie molds.In museums they are usually called bread molds which is a good description. In medieval Europe cookie molds were especially known in German-speaking areas: Austria, Germany, Swizerland. Thetradition was spread to other countries by German immigrants.

The tradition never made it to Finland. In Finland and Scandinavia gingerbread is done with butter which doesn't fit well together with using molds. Molds require a certain type of dough, although a very good baker is able to make a molded cookie even with a softer dough. There's a lot of different recipes, some harder to use than others. Baking and decorating a big gingerbread using difficult dough was one of the tests a baker's apprentice had to complete to show his skills.

Although cookie molds peaked in popularity centuries ago during Baroque, the tradition lives on. Molds can be made with new materials now, and they have a variety of different uses. But why a modern man got interested in this ancient craft? To Petrus gingerbread means interesting museums, new friendships across borders, and joy of baking. He sees gingerbread cookies in a wider context: to understand the taste of today and older times, you need to understand society, people, and surrounding world for each era.

Source: Petruksen Piparkaut

Pipareissa on eroja

Petrus Kurppa ja hollantilainen speculaas-muotti.
Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Otin opikseni joulujuomia käsitelleestä kirjoituksesta ja päätin tällä kertaa kääntyä suosiolla asiantuntijan puoleen. Pipariasiantuntija löytyi Turusta, jossa majailee Petruksen Piparkakut -sivulla piparkakkujen näyttävää maailmaa esittelevä Petrus Kurppa. Kursiivilla olevat tekstinpätkät ovat suoria lainauksia häneltä.

Mausteleivistä pippurikakkuihin

Pipareiden - kuten niin monen muunkin hyvän asian - juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Jo faaraoiden Egyptissä tunnettiin mausteiset leivonnaiset, jotka muistuttivat piparkakkuja. Petrus kuitenkin muistuttaa, että termien kanssa saa olla varovainen.

Piparkakkua ei sanana mainita ennen keskiaikaa, joten on syytä korostaa aikamatkustaessa, mistä puhuu. Mausteinen leipä on ehkä paras, sillä muinaisia pikkuleipiä ei oikein miellä nykyajan mittapuulla pikkuleiviksi, vaan juurikin leiviksi.

Sana piparkakku viittaa tietenkin pippuriin. Pippuri-sanalla tarkoitettiin aikoinaan kaikkia eksoottisia mausteita. Keskiajalla piparkakun mausteet tulivat Eurooppaan Aasian kauppareittejä pitkin. Inga ja Kristiina Aaltosen Pieni piparkakkukirja muistuttaa, että piparkakuissa käytettyjä hunajaa, sokeria ja mausteita pidettiin terveyttä edistävinä. Munkit leipoivat mausteisia hunajaleipiä lääkinnälliseen käyttöön, ja levittivät idean tästä mausteisesta herkkusta koko Eurooppaan.

Pipariperinteitä on vuosisatojen saatossa ehtinyt syntyä lukuisia erilaisia.  Petruksen sanoin:

Käytännössä monen maan ruokakulttuurista löytyy usein samanlainen tai melko yhtäläinen "perusmaun" pikkuleipä tai piparkakku. Paikallisia erikoisuuksia tarkastellen erot ja yksilöllisyys korostuu. On kuitenkin syytä korostaa, ettei Pohjoismaita ja Balttiaa lukuunottamatta "pipareita" syödä Euroopassa. Esimerkiksi itävaltalainen Mariezeller lebzerler maistuu täysin erilaiselta kuin skandinaavinen piparkakku.

Kuviomuoteilla näyttäviä pikkuleipiä

Oldrich Kvapilin puumuotti vuodelta 2012, päärynäpuu.
Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Petrus ei ole kiinnostunut vain herkullisista pikkuleivistä, vaan hänen erikoisalaansa ovat näyttävät kuviomuotit.

Kyseessä on ihmisen luontainen mieltymys kauneuteen. Ruoka on kiinnostavampaa kauniin ulkoasun myötä. Nykyajan pehmeitä piparkakkuja ei ollut mahdollista leipoa keskiajalla, joten olemassaolevan taikinan jäykkyys ja kovuus oli niin ikään eduksi muottien käyttöä ajatellen.

Kuviomuotit ovat jokseenkin yhtä vanha juttu kuin piparkakutkin.

Muinaisia muotteja löytyy faaraoiden Egyptistä, Rooman valtakunnasta ja niin edelleen. Näitä muotteja joskus siteerataan piparkakkumuottien esi-isiksi. Museokokoelmissa ne on yleensä merkitty leipämuoteiksi, joka onkin osuva ilmaisu. Keskiajan Euroopassa kuviomuotteja on erityisesti saksankielisillä alueilla: Itävalta-Saksa-Sveitsi. Perinne on erityisesti saksan siirtolaisten mukana levinnyt muihin maihin.

Tänne asti kuviomuotit eivät koskaan päätyneet, tai ainakaan ne eivät saavuttaneet suurta suosiota. Suomessa ja Pohjoismaissa pipareiden leivontaan käytetään rasvaa, joka puolestaan ei sovi hyvin yhteen kuviomuotin käytön kanssa. Muotin kanssa tarvitaankin aivan tietyntyyppinen taikina.

Peltimuoteilla taikina leikkaantuu. Kuvimuotilla taikina leikataan. Perinteinen taikina ei välttämättä salli taikinan puristelua, joka on tavanomainen tapana taltioda kuviomuotin yksityiskohdat. Tavallista taikinaa voi kokeilla, haasteeksi tulee tässäkin vastaan se tosiasia, ettei suomalaista piparkakkutaikinaa ole tarkoitettu kuviomuottien kanssa leipomiseen. Kuviomuotteja varten taikina on jämäkämpää. Toisaalta, taitava leipuri osaa leipoa pikkuleipiä pehmeällä taikinalla.... Erilaisia reseptejä on paljon, osa helpompia, osa vaikeampia. Yhtä oikeaa reseptiä ei ole.

Petrus kertookin, että suurikokoisen piparkakun leipominen vaativasta taikinasta ja sen koristeleminen on ollut yksi leipurikisällin opinnäytteistä. Pelkän kauneuden lisäksi näyttävillä pikkuleivillä on voitu myös välittää viestejä. Pikkuleipään on voitu kuvioida esimerkiksi sananlasku, arvoitus tai raamatunlause.

Vaikka kuviomuottien kultakausi oli jo barokin aikaan, kehittyy perinne edelleen. Nykyään on käytössä uusia materiaaleja ja muotteja osataan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Mutta mikä tässä aiheessa kiinnostaa turkulaista miestä?

Piparit on yhdistänyt koko joukon mielenkiintoisia museoita, uusia ystävyyksiä yli rajojen ja on ihan kivaa, kun leipomisen taidon oivaltaa. Itse näen kuvimuotit laajana kokonaisuutena, jota ei pelkällä piparipuheella perustella. Täytyy ymmärtää yhteiskunta, ihmiset ja ympäröivä maailma aikakauden mukaisesti, jotta voisi totisesti perehtyä tämän ajan ja entisen ajan maun eroavaisuuksiin. 

Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Annasta päivä pitenee

Tätä päivää, 15.12., Kustaa Vilkuna kutsuu Vuotuinen ajantieto -kirjassaan "suomalaiseksi Annaksi". Vilkuna selittää, että Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa oli aikoinaan Annan päivä merkitty tälle päivälle, poiketen muualla käytössä olleista kalentereista. Syytä eroavaisuudelle Vilkuna ei anna, mutta hän kertoo Annan päivän siirtyneen nykyiselle paikalleen joulukuun 9. päivään 1600-luvun loppupuolella. Kansanperinteessä Annan vanha sijainti näkyy edelleenkin.

Anna on perinteisesti kuvattu kuvataiteessa siten,
että Maria on hänen sylisssään ja Jeesus taas
Marian sylissä: "Anna itse kolmantena".
Kuvassa da Vincin maalaus
"Anna kolmantena". Lähde: Wikimedia

Pari päivää sitten oli Lucian päivä. Lucian ja Annan väliin on ajateltu osuvan vuoden pisin yö. Nykyään talvipäivän seisaus osuu lähemmäksi joulua, joka juontaakin juurensa juuri talven pimeimmän kohdan juhlintaan. Vilkuna arvelee, että tämä ero liittyy juliaaniseen kalenteriin: silloin, kun kansanviisaudet ovat syntyneet, on vielä eletty juliaanisen kalenterin mukaan, ja se puolestaan on niihin aikoihin edistänyt jo 11-13 vuorokautta. Juliaanisen kalenterin mukaan siis tuolloin Annan päivä todellakin olisi osunut vuoden pisimmän päivän kohdalle.

Pyhimys Anna viittaa Marian äitiin, siis Jeesuksen isoäitiin, jonka palvonta levisi Pohjoismaihin toden teolla 1300-luvulla. Anna on mainittu apokryfikirjoihin lukeutuvassa Jaakobin evankeliumissa. Sen mukaan Anna ja oli varakkaan Joakimin vaimo. Pariskunta oli lapseton, kunnes lopulta enkeli tuli ilmoittamaan kummallekin erikseen, että he tulevat saamaan lapsen. Joidenkin opetusten mukaan Anna olisi synnyttänyt Marian neitseellisesti (kuten sittemmin Maria synnytti Jeesuksen neitseellisesti), mutta jos oikein ymmärsin, tämä käsitys on ollut kovin kiistanalainen pitkin historiaa. Sattumoisin Pyhä Anna on myös se pyhimys, jolta Martti Luther huusi apua ukkosmyrskyssä luvatessaan ryhtyä munkiksi jos siitä selviää.

Annikki kuvataan joko vihreävaatteisena
tai vihreäviittaisena.
Kuva on Mikkelin keskiaikaseuran juhlasta
aika monta vuotta sitten. Kuvaajan nimeä
yritetään muistella...

Suomen kansanmiesten mielessä Anna on vertautunut Annikkiin, metsän emäntään ja Tapion tyttäreeseen. Annikkiin on vedottu erityisesti metsälle lähtiessä. Annan tapaan Annikkikiakin pidettiin rikkaana. Häneltä pyydettiin arvokasta turkisriistaa esimerkiksi lorulla:

Laske kulta kulkemahan,
hopeainen liikkumahan.

Annan nimi rinnastuu tietysti myös antaa-verbiin, ja lahjojen antajaan vedotaankin monissa runon säkeissä. Vilkuna antaa esimerkin:

Anna minulle, me Annalle,
sinun antoaikanasi
minun pyyntöpäivänäni,
heitä auki annin aitta!

Vilkuna antaa ymmärtää, että rinnastus Annikkiin näkyy erityisesti itäisen kirkon vaikutuspiiristä. Ortodoksisessa kirkossa Annan päivä on syyskuussa, eli juuri metsästyskauden alussa, ja siihen metsän emännän kutsuminen onkin sopinut hyvin. Näissä sanonnoissa ja loruissa Anna on sulautunut täysin pakanalliseen Annikkiin, eikä pyhimyksen piirteitä juuri ole niistä nähtävissä.

Kuitenkin kansanperinteessä näkyy myös joulun lähelle osuvan Annan päivä. Myös Annaan liittyy jouluolut sanonnassa "Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan". Annana on myös aloitettu joululeipomusten tekeminen.

SKS:n kalenterissa, joka myös Joulupilke-kirjasesta löytyy, tälle päivälle on merkitty Heimon nimipäivä ja tarkennuksena "joulun (rastavan) paasto alkaa". En löytänyt mitään tarkennusta sille, mitä tarkoittaa rastava tai mikä paasto tästä nyt alkaisi. Jos joku teistä lukijoista tietää, kuulisin mielelläni mistä on kyse!

The Moist Side of Christmas

Now that everybody's busy with Christmas parties it's a good time to think about what drinks belong to these parties. How old are the popular Christmas drinks, and what did our ancestors enjoy alongside their Christmas meals.

I thought this would be an interesting subject with plenty of easy to find sources. It turned out that there's way too many sources to go through them all. I've only slightly scratched the surface, and only put some of what I learned here.

Beer

Source: Kaunis humala blog

Possibly the oldest way of using grain might have been inventend as much as 10 000 years ago. The oldest literary references are from ancient Sumer and written about 4000 years ago. Around here it has been part of Christmas celebrations already before Christianity. Apparently toasting with beer was an essential part of the Viking Yule. Nowadays special Christmas beers are brewed. Usually they have a stronger taste, and they might have a higher alcohol content and they can be spiced in different ways.

Sahti

The Finnish ancient beer type sahti is considered to fit well into a Christmas table. Sahti is a traditional, unfiltered beer that is often spiced with juniper. It is a fresh product and it only stays good for a few weeks. Thus it's not well suited to being sold in stores. This treat is best when made at home. An old saying says that the beer drinking starts on Tuomas (21.12.) and ends on Nuutti (13.1.).

Kalja

While sahti has lost its popularity, the low-alcoholic small beer kalja is still served in many places as an everyday drink. The kalja traditions are different in Eastern and Western Finland. In the west kalja was related to sahti, while in the east the drink resembles more Baltic and Russian drinks like Estonian kali or Russian kvass. Kvass can be found here in normal supermarkets. I highly recommend trying for example with Christmas ham!

Glögi

Source: Juomavinkki

Glögi is a Nordic version of the the spived, warm wine that has been known in Europe for a long time. The first known recipe for this drink is in the oldest known cookbook written by a Roman called Apicius. (Several sources say the recipe is 2000 years old or more. According to Wikipedia a cookbook called Apicius is from the 4th or 5th century. So let's just say that it's from somewhere around the beginning of Christian era, give or take a few centuries :P) Our version of this drink was adopted to west coast's richer houses from Sweden  in the early 20th century. In 1960s it became popular among all Finnish people. Several different warm, spiced drinks are sold under this name. The base can be red or white wine, or grape or berry juice. The drink is sometimes spiced with extra alcohol.

Mead

Also mead is thousands of years old drink, which can be traced all the way to 9000 years ago to modern day China. Also mead was an essential part of Viking Yule. Vikings believed it had many effects, including wisdom an immortality. Mead was important in many other cultures as well, for example to Celts. Mead is made from water, honey, and yeast, and it can be spiced in countless ways. Mead's alcohol content can vary a lot. Mead is not easy to find from a store shelf. It's possible to make it yourself, but it won't be ready for this Christmas, perhaps not even for the next.

I'd love to drink mead from one of these! Source: Finna

This was such an interesting and complex subject that I might make a separate blog post on each of these drinks sometime in the future, I left out completely for example the stronger drinks. Another interesting subject would be culture and attitudes surrounding alcohol use. I just might write about that as well at some point.

Joulun kostea puoli

Nyt kun pikkujoulukausi on kiireisimmillään, on sopiva hetki miettiä juhlajuomia. Kuinka vanhoja ovatkaan tutut joulun juomat, ja millä esivanhempamme kostuttivat kurkkunsa?

Aihe tuntui kiinnostavalta, mutta osoittautui varsin loputtomaksi suoksi. Tein vain kevyen pintaraapaisun aiheeseen, ja laitoin tähän joitakin huomioita. Kävin läpi niin monia lähteitä, että aion tällä kertaa oikoa sen verran että jätän ne luettelematta.

Olut

Kuvan lähde: Kaunis humala -blogi

Mahdollisesti maailman vanhin tapa hyödyntää viljaa keksittiin ehkä jopa 10 000 vuotta sitten. Vanhimmat kirjalliset lähteet löytyvät Sumerista noin 4000 vuoden takaa. Joulunajan juhlintaan se on kuulunut täällä suunnalla jo ennen kristinuskon rantautumista. Viikinkien Yule-juhlaan ilmeisesti kuului olennaisena osana olutmaljojen nostaminen. Nykyään valmistetaan erityisiä jouluoluita, jotka ovat usein maultaan tuhdimpia kuin tavalliset oluet, sekä myös mahdollisesti väkevämpiä ja erilaisilla mausteilla maustettuja.

Sahti

Suomalaisten omaa muinaisolutta sahtia pidetään hyvin joulupöytään sopivana vaihtoehtona. Sahti on suodattamaton pintahiivaolut, jota usein maustetaan katajalla. Sahti on tuoretuote, joka säilyy vain joitakin viikkoja, eikä siksi sovellu hyvin kaupassa myytäväksi. Tämä herkku siis pitäisi valmistaa itse. Säilyvyyttä kuvaa hyvin sanonta, jonka mukaan jouluoluen juonti aloitetaan Tuomaan päivänä (21.12.) ja lopetetaan Nuutin päivänä (13.1.)

Kalja

Sahti on harvinainen tuttavuus nykypäivänä, mutta miedompaa kaljaa tarjoillaan edelleen arkenakin monessa paikassa. Kaljassa, kuten monessa muussakin asiassa Suomessa, näkyy itäisen ja läntisen perinteen ero. Lännessä kalja on syntynyt samaan tapaan kuin sahti, tai jopa sahdin sivutuotteena. Idässä kalja puolestaan muistuttaa enemmän Baltian ja Venäjän samankaltaisia perinnejuomia, kuten virolaisten kali- tai venäläisten kvass-juomaa. Kvassia muuten saa nykyään ruokakaupoista täältäkin. Kannattaa maistaa vaikka joulukinkun kanssa!

Glögi

Kuvan lähde; Juomavinkki

Maailman vanhin glögiresepti löytyy kuulemma roomalaisen Apiciuksen kirjoittamasta keittokirjasta. (Useammassa paikassa sanotaan tuon reseptin olevan 2000 vuotta vanha tai jopa vanhempi. Wikipedian mukaan Apicius-keittokirja on kuitenkin 300- tai 400-luvulta. Jostain sieltä ajanlaskun alun tienoilta muutaman sadan vuoden tarkkuudella kuitenkin :P) Erilaisia kuumia viinipohjaisia juomia löytyy ympäri Eurooppaa. Kotoinen versiomme kulkeutui Ruotsista länsirannikon varakkaisiin perheisiin 1900-luvun alkupuolella. 1960-luvulla juoma yleistyi koko kansan joulujuomaksi. Glögi-nimellä myydään monenlaisia maustettuja, kuumennettuja juomia. Pohjana voi olla puna- tai valkoviini, tai rypäle- tai marjamehu. Glögiä voidaan terästää väkevillä juomilla.

Sima

Sima (eli hunajaviini, ei siis vappusima) on myöskin tuhansia vuosia vanha juoma, jonka juuret ulottuvat 9000 vuoden päähän Kiinan alueelle. Myös sima kuului viikinkien juhlapöytään. Siihen liitettiin erilaisia uskomuksia, kuten että se antoi viisautta tai jopa kuolemattomuuden. Viikinkien lisäksi sima oli tärkeä juoma esimerkiksi kelteille. Sima tehdään yksinkertaisimmillaan vedestä, hiivasta ja hunajasta, ja sitä voidaan maustaa lukemattomilla eri tavoilla. Siman vahvuus voi vaihdella paljonkin. Sima luetaan Alkon listoissa erikoisoluisiin, ja sen saatavuus ei ole kovin hyvä. Itsekin sitä pystyy tekemään, vaikkakaan täksi jouluksi ei enää simasatsi ehdi valmistua, eikä ehkä ihan ensi jouluksikaan.

Kyllä kelpaisi tällaisesta simaa maistella. Lähde: Finna

Tämä oli tosiaan sen verran kiinnostava ja laaja aihe, että voisin hyvinkin tehdä vaikka jokaisesta juomasta oman kirjoituksensa joskus tulevaisuudessa. Jätin tällä kertaa listasta kokonaan pois esimerkiksi väkevät juomat. Oma kiinnostava aiheensa on myös suhtautuminen alkoholinkäyttöön ylipäänsä eri aikoina. Siitäkin saatan kirjoittaa lisää myöhemmin.

Independence Day

Source: Wikimedia Commons

Finnish Independence Day is somehow very Finnish. In official context it's stiff and dignified, but for most regular people it's a celebration that is spent on the couch among own family. The children at school have eaten Karelian stew and sung the national anthem a couple of days earlier. At the day itself people can concentrate on watching classic war movies from TV and commenting on how fashionable the people in president's party are or aren't.

A book called "Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät" tells about different celebrations in Finland. Matti Kuusi writes about the history of Finnish Independence Day. Finland became independent in 1917, but it wasn't until summer 1919 that people started to think about a possible day to celebrate the independent country. There were several possible dates that were talked about. According to Kuusi already established celebratory day Runeberg's day wasn't accepted by Finnish speaking population (Runeberg was a poet who wrote in Swedish). Kalevala's day and Snellman's day weren't accepted by the Swedish speaking population (Kalevala is the collection of Finnish folk poetry and Snellman was an important person for the position of Finnish language). The choice was between three other dates: 16th of May was the victory day for the "whites" in Finland's civil war (that happened in 1918), 4th of December was the day when Svinhufvud read the declaration of independence, and 6th of December was the day when the parliament made the decision on independence. The last one happened to also be the day of st. Nicholas, and thus also the name's day for Nicholas II of Russia, the emperor that ruled the Russia that Finland became independent from. Emperor's name's day was already for example a free day from school. Some people didn't like this choice either. In December the weather and darkness often make it difficult for people to travel for celebrations especially in countryside.

Source: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Customs related to celebrating Independence Day have come along gradually. One very common custom is to burn two candles by a window. This custom came along in 1927, when a society called Itsenäisyyden Liitto suggested that everybody would burn candles in the Independence Day evening from six to nine. According to Kuusi "this custom has established itself as the most spontaneous custom of 6th of December".

Buring of candles for celebrations is a long tradition. It has its roots in the 18th century, when Finland was still part of Sweden. Back then the candles were burned to celebrate the royal family. During the russification of Finland in the 19th century candles were lit on Runeberg's day as a silent protest. In early 20th century during the Jäger Movement two candles on a window were a sign for the illegal volunteer soldiers that a house was a safe place for them. Some say that there's exactly two candles simply because that works well with the classic two-pane wide window type.

Kuusi sees Independence Day as an opposite to 1st of May. (The quote freely translated by me.)

Those two are the most political celebrations of the year; at 1st of may internationality and left-wing politics are central themes, while on Independence Day Finland and its bourgeois customs are in spotlight. Church and Defence Forces are quiet on 1st of May, trade unions on Independence Day, but on both days rites of both fellowship and discordance are actualized. [...] 1st of May is a happy celebration, while Independence Day is serious or solemn.

This is how these two celebrations were seen in 1970's. I think it's still more or less true, at least from a viewpoint of a less politically oriented  person like myself,

Itsenäisyyspäivä

Lähde: Wikimedia Commons

Suomalainen itsenäisyyspäivä on jollain tavalla varsin suomalaisten näköinen. Se on virallisissa yhteyksissä jäykkä ja arvokas, mutta samalla suurimmalle osalle suomalaisista omassa rauhassa kotisohvalla vietettävä juhla. Koululaiset ovat syöneet karjalanpaistia ja laulaneet Maamme-laulua siniristilipun alla jo päivän tai pari aikaisemmin. Itse juhlapäivänä voidaan keskittyä katsomaan televisiosta Tuntematonta sotilasta ja arvioimaan Linnan juhlien vieraiden muotitietoisuutta.

Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät -teoksessa Matti Kuusi kertoo itsenäisyyspäivän vieton historiasta. Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta vasta kesällä 1919 alettiin pohtia itsenäisen suomen juhlapäivää. Vaihtoehtoja oli useita. Kuusen mukaan jo olemassaolleista juhlapäivistä Runebergin päivä ei kelvannut suomenkielisille, kun ruotsinkieliset puolestaan vierastivat Kalevalan päivää ja Snellmanin päivää. Niinpä valinta tehtiin kolmen muun päivän välillä: 16.5., joka oli valkoisten voitonpäivä, 4.12., jolloin Svinhufvud oli lukenut itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle, ja 6.12., jolloin eduskunta oli tehnyt päätöksen itsenäisyydestä. 6.12. sattui olemaan myös Nikolauksen päivä, ja siis Suomen itsenäistymisen aikaan hallinneen keisari Nikolain nimipäivä, jolloin esimerkiksi kouluista oli vapaata. Joulukuukaan juhla-aikana ei ollut kaikkien mieleen. Erityisesti maaseudulla kelirikko ja pimeys hankaloittivat juhliin kokoontumista.

Lähde: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Itsenäisyyden juhlintaan liittyvät tavat kehittyivät pikkuhiljaa. Tapa pitää kahta kynttilää ikkunalla juuri itsenäisyyspäivänä on aloitettu vuonna 1927, jolloin Itsenäisyyden Liitto antoi kehotuksen sytyttää kynttilät illalla klo 18 ja polttaa niitä klo 21:een asti. Kuusen mukaan "tapa on vakuuntunut joulukuun 6. päivän spontaaneimmaksi kansantavaksi".

Kynttilöiden polttamisella juhlapäivinä on pitkä historia. MTV3:n uutisessa kerrotaan, että tapa juontaa juurensa 1700-luvulle, jolloin Suomi kuului vielä Ruotsille. Silloin kynttilöitä poltettiin kuningasperheen kunniaksi. 1800-luvun sortovuosien aikana oli tapana polttaa kynttilöitä hiljaisena protestina Runebergin päivänä toukokuussa. 1900-luvun alkupuolen jääkäriliikkeen aikana kaksi kynttilää ikkunalla merkitsi turvallista taloa, josta Saksasta salaa sotilaskoulutusta hakeneet jääkärit saattoivat hakea suojaa. Toisten teorioiden mukaan kahdella kynttilällä ei ole sen suurempaa symboliikkaa, vaan ne vain soveltuvat hyvin perinteisen muotoiseen, kaksi ruutua leveään ikkunaan.

Kuusi pohtii itsenäisyyspäivää vapun vastakohtana

Ne ovat vuoden poliittisimmat juhlapäivät; vappuna korostuu kansainvälisyys ja vasemmistolaisuus, itsenäisyyspäivänä Suomi porvarillisine perinteineen. Kirkko ja puolustusvoimat vaikenevat vappuna, ammattijärjestöt itsenäisyyspäivänä, mutta molempina päivinä aktuaalistuvat sekä yhteenkuuluvuuden että eriseuraisuuden riitit. [...] Vappu on hilpeä, itsenäisyyspäivä perusilmeeltään totinen juhlapäivä.

Näin nuo kaksi juhlaa nähtiin siis ainakin  70-luvulla, ja taitaa tuo pitkälti pitää paikkaansa edelleen ihan näin vähemmän poliittisesti orientoituneen tallaajan näkökulmasta.

Joulun to do -lista

Edellisessä postauksessani kerroin, että Antinpäivästä alkoivat jouluvalmistelut. Mitä kaikkea joulun tekoon tarvitaankaan?

Joulukinkku. Lähde: Wikimedia Commons

Kustaa Vilkuna mainitsee Antinpäivän kohdalla vain ylimalkaisesti, että "ruokien ja juomien valmisteluihin on ryhdyttävä". Joulupilkkeessä on mukana myös jouluaskareitten almanakka. Se on koostettu ilmeisesti 1920-1950-lukujen joulujulkaisuista. Tehtävistä näkee selkeästi, kuinka keskeistä ruoka ja juoma on ollut myös tuolloin. Kinkun suolaus, lipeäkalan teko ja joulukaljan valmistus pitää aloittaa ajoissa, jotta ne ehtisivät valmiiksi jouluun mennessä. Toki muutakin tekemistä oli jo joulukuun alkupuolella. Joulupesut ja -ostokset on syytä aloittaa ajoissa. "Senkin, joka on ihastunut uudenaikaisiin pesukeinoihin, pitäisi kuitenkin pari kertaa vuodessa, keväällä ja jouluksi, pestä vaatteensa, jos sallitaan sanoa, vanhalla rehellisellä tavalla tuhkalipeässä", kirjassa kehotetaan.

Katsaus nykypäivän jouluvalmisteluohjeisiin kertoo, että ruoka ja juoma ovat edelleen joulun ykkösasioita. Vaikka kovin moni ei enää suolaa itse kinkkuaan ja lipeäkala Kotivinkki tarjoaa artikkelin pelkästään ruokavalmisteluista, jotka aloitetaan kuukausi ennen joulua jääkaapin siivouksella. Suomalainen joulu -sivuston Joulunalusmuistilista paljastuu samoin kokonaan jouluherkkujen valmistamiseen keskittyväksi ohjelistaksi. Lifestyle-blogien listoissa on runsaasti viittauksia ruuanlaittoon, leipomiseen ja syömiseen tai juomiseen.
on jo harvinainen näky joulupöydissä, valmistelut aloitetaan edelleen hyvissä ajoin.

Vastapainona kaikelle puuhaamiselle löytyy myös paljon rennompaa asennetta. Marttojen ohjeet keskittyvät siihen, miten jouluvalmistelut saisi tehtyä stressittömästi. Monet blogistit suunnittelevat joulua ennen kaikkea rentouden ja nautinnon näkökulmasta. Onkohan rentouden tavoittelu aivan uusi ilmiö, vai onko niitä ylpeydellä lunkimmin joulunsa valmistelleita ollut ennenkin?

Itse olen saanut luottaa äidin ruokiin. Useimpina jouluina saan istua valmiiseen herkkupöytään, ja siitä kuuluu todella suuri kiitos äidilleni. Täytynee myöntää, että meillä ei myöskään harrasteta vaatteiden pesua tuhkalipeässä, joten pääsemme aika paljon vähemmällä kuin esiäitimme.

Mitä teidän jouluvalmisteluihin kuuluu?

To Do List for Christmas

In my previous blog post I mentioned that Christmas preparations started on Antti's day. But what kind of tasks

Vilkuna only passingly mentions that on Antti it's time to start preparing foods and drinks. The small booklet about Christmas, Joulupilke, includes an almanac for Christmas errands. It's apparently gathered from Christmas magazines from 1920's to 1950's. The tasks show clearly how central role food and drink have played in Christmas.

Christmas ham. Source: Wikimedia Commons

Salting the ham, making lutefisk, and preparing Christmas beer need to be started early for them to be ready for the celebrations. There was other tasks to complete already in early December as well. It's good to start washing and shopping in time. Joulupilke says (freely translated by me): "Even those who are eagerly using the modern tools for washing should still at least couple of times a year, in spring and for Christmas, wash their clothes, if we may say so, with old honest way in wood ash lye."

Looking at modern day instructions for Christmas preparations, it's clear that food and drink are still very important. Not many people salt their ham themselves and lutefisk isn't very common on Christmas tables anymore, the preparations are still started early on. This can be seen in both magazines and lifestyle blogs. On the other hand there's also plenty of more relaxed attitude to be seen. There are instructions on how to make Christmas in the most stress-free way possible, and many bloggers say they concentrate mostly on relaxing on Christmas. I wonder if this is a new phenomenon, or if there has always been those who proudly take it easy with Christmas preparations.

I have had the luxury to enjoy a ready meal on most Christmases. Big, warm thank you to my mother for that! I must admit we don't wash our clothes with lye either, so we have much easier Christmas preparation time than our ancestors did.

What belongs to your Christmas preparations?