Nyt täytynee tehdä nolo tunnustus. En ole tainnut koskaan lukea Seitsemää veljestä ihan kokonaan. Koulussahan se piti lukea, mutta muistaakseni luin siitä vain sen verran tärppejä että sain huijattua opettajan uskomaan että olen sen lukenut. Koin kirjan kielen raskaaksi ja tyylin hankalaksi lukea, joten mielummin luin jotakin viihdyttävämpää. Nyt, reilu kymmenen vuotta myöhemmin, romaanin alku ainakin tempaisi mukaansa aivan toisella tavalla. Taisin olla vain liian nuori silloin kouluaikana.
SKS:n sivuilta löytyy vieläpä mielenkiintoinen lisähöyste Kiven tekstiin. Tietopaketista löytyy mm. otsikko "Kivi ja kansanperinne", jonka alla kerrotaan miten kansanrunot ja tarinat näkyvät Kiven teoksissa. SKS:n sivun mukaan Kivi tunsi hyvin kansanperinnettä, mikä näkyy hänen teksteissään. Hän on tutustunut kansanperinteeseen sillä aidoimmalla tavalla, eli kuuntelemalla kertojia. Niinpä hän osaakin viitata kansanrunoihin ja tarinoihin hyvin luontevilla tavoilla.
Sivuilla esitelty ensimmäinen esimerkki istuu mukavasti blogini aiheeseen. Tuttu runo löytyy heti Seitsemän veljeksen ensimmäisestä luvusta.
Elettiinpä ennenkin,- Seitsemän veljestä, I luku, KT 1, 19.
Vaikk’ ojan takan’ oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast’ oltta juotiin.
Samankaltaisia runoja on löytynyt kansanrunojen joukosta useampia. Esimerkiksi tämä runo avautuu ainakin minulle paremmin:
Elettii sitä ennennii- KRA. Pieksämäki. Martti Pöyhönen 223. 1949. – Ristiina Asikainen, talollinen, 72 v. < Ieva Iivarinen, 80 v.
ja toemeehan sitä tultii.
Ojasta vettä ryypättii
ja ojar reonala oltii.
Nii-in. Elettiinhän sitä ennenkin, ja toimeenkin tultiin. Ilman autoa, jääkaappia ja Facebookia. Miten kummalla se mahtoi onnistua?
Minäkin luin Seitsemän veljestä vasta aivan aikuisena ja täysin vapaaehtoisesti ja tykkäsin ja tykkään edelleen.
VastaaPoista