Antti

SKS, Finnish Literature Society, has published a lot of interesting books about Finnish culture. Their little Christmas booklet, Joulupilke, lists important dates that are related to Christmas. Today 30.11., is Antti's day, the beginning of winter and Christmas season. Also today should be good weather for using a sleigh. On many years that hasn't been true, but this year the weather has permitted at least using a pulk filled with children.

Kustaa Vilkuna, in his classic book Vuotuinen ajantieto, has listed several sayings about the meaning of this day. Today the winter weather should arrive, and the preparations for Christmas foods and drinks should be started.

Vilkuna mentions that the name Antti comes from apostle Andrew, who is especially a protector fishermen. He suggests that a mythical wise giant from Finnish folklore, Antero Vipunen, would also refer to the apostle. Andrew's symbol is a diagonal cross, which has reminded hunters of one type of trap, "vipuansa". Wikipedia article about Antero Vipunen mentions this theory of the mythical creature's origins as a less probable one.

* * *

As the month changes to December, many people hang up their Christmas calendars. According to candy company Fazer's website the idea of a Christmas calendar was brought to Finland from Sweden by Teresita Fazer in 1940's. They were first sold by girl scouts to raise money. The scout calendar is still sold every year for the same purpose.

Nowadays the variety in Christmas calendars is huge. Also in our family several different calendars are opened every day.  We also have an action calendar. We made an angel post box, where the girls find every morning a letter from an angel called Ilta. The letter includes a task for the day, like "make a snow lantern" or "send Christmas cards".

I originally did that calendar only for one year to try it out, but our oldest child, who was only three years old at the time, was so impressed by it, that she started to wait for the angel's letters long before the next December arrived. Watching how eagerly she waited I didn't have much other choices than to make the calendar again for the next year. At least I won't forget to send the Christmas cards either.

Antinpäivä

SKS: viehättävä pieni kirjanen Joulupilke listaa tiiviissä muodossa tärkeitä päiviä ennen joulua. 30.11. eli Anttina on sen mukaan talven ja joulukauden alku. Myös ensimmäisiä rekikelejä sopii odottaa tälle päivälle. Monena vuonna on tainnut olla vähän turhan musta maa reen vetämiseen, mutta tänä vuonna on ainakin lasten täyttämä pulkka luistanut jo hyvin.

Kustaa Vilkuna listaa pitkän joukon Anttiin liittyneitä sanontoja. Tästä päivästä on ajateltu talvikelien alkavan monen eri sanonnan voimin. Myös joulu on jo mielessä, sillä ruokia ja juomia pitäisi jo ruveta valmistelemaan; "Antti joulut aloittaa, Tuomas tupaan taluttaa".

Vilkuna kertoo Antti-nimen viittaavan apostoli Andreakseen, joka on erityisesti kalastajien suojelija. Vilkunan mielestä Andreas liittyy myös kansanrunojen tietäjään Antero Vipuseen. Apostoli Andreaksen tunnus on vinoristi, joka on metsämiesten mielestä muistuttanut vipuansaa. Wikipedia kuitenkin mainitsee tämän näkemyksen vain yhtenä, vähemmän uskottavana vaihtoehtona Antero Vipusen taustasta.

* * *

Kuun vaihtuessa moni ripustaa esille joulukalenterin. Fazerin historiikissä kerrotaan Karl Fazerin miniän Teresita Fazerin tuoneen idean Suomeen Ruotsista 40-luvulla. Ensimmäiset joulukalenterin myyjät olivat partiolaiset, jotka keräsivät sillä rahaa toimintaansa, kuten he tekevät vielä tänäkin päivänä.

Nykyään valikoima on valtava. Meidänkin perheessä avataan useita luukkuja jokaisena joulukuun aamuna jouluun saakka. Varsinaisten luukullisten joulukalentereiden lisäksi meillä on toiminnallinen adventtikalenteri. Askartelemme lasten kanssa yhdessä enkelipostilaatikon, johon tulee joka aamu kirje Ilta-enkeliltä.

Kirje sisältää jonkin tehtävän, kuten lumilyhtyjen tekemisen tai joulukorttien lähettämisen. Alun perin suunnittelin Ilta-enkelin vain yhden vuoden kokeiluksi, mutta se jäi niin hyvin silloin vasta 3-vuotiaan esikoisemme mieleen, että hän alkoi odottaa jo kauan ennen adventin alkua enkelin kirjeitä. Lapsen odotusta katsoessani en voi muuta kuin ryhtyä toimeen tänäkin vuonna. Eipähän pääse ne joulukortit itseltäkään unohtumaan.

Advent

This is a blog I started several years ago to write about the traditions and beliefs people have connected to different points in a year. I write about this subject from a Finnish perspective, and my sources are in Finnish. After a few posts I had to give up with this blog for a long while. I had a strong will to continue, but lacked the resources, namely time and energy. I have wanted to try again for a long time. This day seemed like a good day for that. This time I plan to write at least occasionally an English version of my texts. It might be that this is the only message I'll write here before I realise I still can't really do this, but let's hope not.

Today is the first Advent Sunday. Advent has been widely celebrated since the fifth century. It has marked the beginning of the liturgical year since the late Middle Ages. Advent and Christmas compare to Lent and Easter: also Advent is time of fasting.

This comparison can be seen especially well in the first Advent Sunday service, which is often also called Hosanna-service. The day's Bible story is about Palm Sunday: how Jesus rode to Jerusalem on a donkey, while people shouted hosanna to him. This is to emphasise that Christmas is relevant only when it's related to Easter.

Our family tradition for Advent includes baking "Advent pulla" on the Saturday before the first Advent Sunday. This tradition comes from my father's family, as does the recipe for pulla. The dough used is the same as for regular pullas, but it is baked into a pretty wreath-type shape. Each family member gets their own giant pulla. When I was a child I never could finish mine before it went bad. This year I managed to devour it in only two days!

Today I have wondered what is the history behind this type of Advent candle decoration. You can see them on numerous windows here around Christmas. Where does this tradition come from? Does it exist elsewhere or is it a Finnish or maybe a Scandinavian thing? I didn't find anything easily from Google. If someone else has an idea where to start looking, I'd be happy for any hints.

Adventti

Tämä blogi on ollut useita vuosia täysin hylättynä, mutta ei unohdettuna. Arjen haasteet vain olivat liikaa, enkä tahdosta huolimatta löytänyt aikaa sen jatkamiseen. Olen pitkään halunnut kirjoittaa taas perinteistä ja vuoden töistä, ja olen ideoinut erilaisia tapoja kehittää blogia kiinnostavampaan ja toimivampaan suuntaan. Tänään, kirkkovuoden ensimmäisenä päivänä ja joulun alla, tuntui hyvältä hetkeltä yrittää jälleen. Voi olla, että yritys jää tähän yhteen kirjoitukseen, mutta toivotaan että niin ei käy.

Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Reijo Ylimyksen Pyhän vuoden pyhät -kirjan mukaan adventtia on juhlittu yleisesti 400-luvulta lähtien. Tästä on alkanut uusi kirkkovuosi Wikipedian mukaan keskiajan lopulta lähtien. Adventti ja joulu rinnastetaan kirkollisessa mielessä pääsiäiseen ja sitä edeltävään paastoon. Myös adventti on paastonaikaa, joka saman Wikipedian artikkelin mukaan tunnettiin pienenä paastona.

Rinnastus nousee selvänä esille tämän sunnuntain hoosianna-kirkoissa, joissa kerrotaan palmusunnuntain tarina: Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ihmisten huutaessa hoosiannaa tien reunoilla. Tuosta hetkestä alkoivat tapahtumat, jotka johtivat pääsiäiseen. Tänään tarina alustaa odotuksen aikaa, joka huipentuu jouluun eli Jeesuksen syntymään. Rinnastus korostaa sitä, että joulu on merkityksellinen nimenomaan suhteessa pääsiäiseen.

Meidän perheemme perinteisiin kuuluu ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina leivottu adventtipulla. Tapa on tullut meille isäni lapsuudenkodista, ja pullakin on tietysti parhaimmillaan isoäitini reseptillä leivottuna. Adventtipulla tehdään tavallisesta taikinasta, mutta pikkupullien sijaan siitä tehdään kranssimainen jättipulla. Jokainen perheenjäsen saa omansa. Lapsena en koskaan jaksanut syödä pullaani loppuun ennen kuin se meni huonoksi. Tänä vuonna näköjään onnistuin hotkimaan sen jo kahdessa päivässä!

Minua on tänään askarruttanut kolmionmallisen adventtikynttelikön historia. Mistä sellainen on peräisin? Täällä niitä näkee lukemattoman monissa ikkunoissa adventin aikaan. Onko tätä samaa tapaa muualla maailmassa? Tällä kertaa googletustaitoni eivät riittäneet asian selvittämiseen. Jos lukijoistani kukaan osaa vihjata mistä lähteä etsimään tietoa tästä asiasta, otan mielelläni avun vastaan.

Adventtikynttelikkö.Kuvanlähde:Biltemanverkkokauppa.

Leipäreseptini / My bread recipe

(In English below the Finnish text.)

Melkein parin vuoden tauon jälkeen päätin ilahduttaa hylättyä blogiraukkaani käyttämällä sitä leipäreseptini jakamiseen. Toisaalla kehuin, että olen jo parin kuukauden ajan leiponut lähes kaiken käyttämämme leivän itse. Erityisen ylpeä olen reseptistä, jonka olen itse hionut juuri itseäni miellyttäväksi. Sillä tehdään nyt meidän perusarkileipämme. Joku pyysi reseptiä yleiseen jakoon, joten laitan sen tänne blogiini.

Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt leipoa leipää, mutta jotenkin lopputulos ei ole koskaan miellyttänyt. Leipäni ovat tupanneet olemaan liian tiiviitä tai mauttomia, ja viimeistään seuraavana päivänä jo vähän tylsän makuisia. Toisen lapsemme ollessa parin kuukauden ikäinen päätin jälleen yrittää.

Tällä kertaa otin toisenlaisen asenteen. Katsoin lempikeittokirjastani valkoisen leivän perusohjeen, ja aloin varioida sitä eri tavoin. Kokeilin erilaisia taikinanesteitä, laitoin enemmän tai vähemmän jauhoja, kuituisempaa tai valkeampaa jauhoa, ja niin edelleen. Aloin hahmottaa, miten eri osat vaikuttavat leivän makuun ja koostumukseen, ja myös minkälaisesta itse pidän. Lopulta sitten kirjoitin oman versioni ylös, hienosäädin sitä vielä pariin kertaan, kunnes vihdoin päätin että tässä on leipä jota haluan tehdä toistekin.

En kuvittele reseptini olevan mitenkään yleismaailmallisesti harvinaisen upea. Se on sellainen, josta itse pidän. Jos joku muukin sattuu pitämään siitä, saa reseptiä mielellään vapaasti hyödyntää ja jakaa!

Anttilan arkileipä

(Iso annos - tästä tulee ehkä 40-50 sämpylää, tai vuokaleipä ja pari-kolmekymmentä sämpylää.)

50 g hiivaa

½ l maitoa

1 l vettä

1½ rkl suolaa

2 rkl siirappia

3 rkl öljyä

5 dl kaurahiutaleita

5 dl grahamjauhoja (eli täysjyvävehnäjauhoja, myydään molemmilla nimillä)

n. 2,75 l valkeita vehnäjauhoja (käytän useimmiten hiivaleipäjauhoja)

1) Liuota hiiva kädenlämpöiseen vesitilkkaan. Lisää suola ja siirappi, loput kädenlämpöiset vesi ja maito, sekä öljy.

2) Sekoita joukkoon jauhot: kaurahiutaleet ja grahamjauhot ensin, loput muutamassa erässä. Taikinan ei tarvitse jäädä varsinaisesti löysäksi, mutta varo laittamasta liikaakaan jauhoja. Löysemmästä taikinasta tulee kuohkeammat leivät. Vaivaa taikinaa kädellä kunnes se irtoaa kulhosta ja alkaa irrota myös kädestä.

3) Muotoile saman tien sämpylöiksi, vuokaleiviksi tai tavallisiksi leiviksi. Anna kohota liinan alla noin tunti.

4) Paista 225 asteessa sämpylöitä 15 minuuttia, leipää 25 minuuttia. Anna jäähtyä mieluiten ritilän päällä. Jos teit vuokaleipää, muista ottaa se mahdollisimman pian pois vuoasta jäähtymään, tai se jää todella vetiseksi! (Ehkä tuo on itsestäänselvyys enemmän leiponeille. Minä valitettavasti opin kantapään kautta.)

* * * * *

I'm using this old blog to share my bread recipe. I bragged elsewhere that I have baked most of our bread myself for the past months and that I'm especially proud of my own recipe that I made to suit my own taste. This is the recipe I use most commonly to make our everyday bread.

I don't think this recipe is something special. It's just the kind of bread I really like. If someone else likes it too, you're of course free to use and share it!

Anttila's everyday bread

(This makes quite a lot of bread, maybe 40-50 buns or 3-4 bread loaves.)

50 g fresh yeast

½ l milk

1 l water

1½ tbs salt

2 tbsp syrup

3 tbsp oil

5 dl oat flakes

5 dl graham lour

n. 2,75 l white (wheat) flour

1) Dissolve the yeast to some hand-warm water. Add salt and syrup, rest of the hand-warm water and milk, and oil.

2) Add the flours: first oat flakes and graham flour, then the rest in couple of batches. Be careful not to add too much flour, you don't want the dough to become hard. Knead the dough until it no longer sticks to the bowl.

3) Make into rolls or breads right away. Let the dough rise under a towel for about an hour.

4) Cook in 225 degrees Celsius (437 Fahrenheit) for 15 minutes if you're making rolls, 25 minutes if you're baking bread. Let cool ideally on top of a grid.

Neulakinnasta ja selityksiä

Olemme reissanneet viimeisten viikkojen aikana jatkuvasti, ja minä opin että reissun päältä bloggaaminen on toiveajattelua. Olin suunnitellut kaikenlaista hienoa esimerkiksi kekrin varalle, mutta nyt jäi sekä juhliminen että blogikirjoitukset aiheesta välistä. Yritän uudelleen vuoden päästä. Mutta ehkäpä tämä riittää kommentiksi siitä mitä en ole tehnyt. Kerron sen sijaan mitä tuli tehtyä.

Sain nimittäin vihdoinkin valmiiksi tyttärellemme tehdyt neulakinnassukat! Juuri ajoissa kylmiä syys- ja talvi-iltoja varten. Pitkään ja hartaasti niitä väsäsinkin. En pystynyt tekemään niitä kuin muutaman piston kerrallaan, koska tuo puolitoistavuotias termiit- krhm - suloinen tutkijasielu halusi päästä kokeilemaan myös. Neulat ovat olleet hukassa ja lanka poikki melkoisen monta kertaa. Mutta lopulta tyttö sai kaiketi tutkimisesta tarpeekseen, ja pääsin tekemisen makuun. Toinen sukka syntyikin parissa päivässä. Jotkut jarruesteet voisivat olla hyödylliset, koska sukat ovat varsin liukkaat, mutta muuten olen tyytyväinen lopputulokseen. Lanka oli Novitan Huopasta (joskus kauan aikaa sitten alekorista löydettyä) ja neulana käytin mieheni tekemiä katajaista ja luista neulaa (kaksi suosikkiani monen hänen tekemänsä neulan joukosta). Minä neulon suomeksi, se on ainoa tapa jonka olen opetellut, ja sukan malli syntyi ihan sovittamalla ja kokeilemalla ilman sen kummempia kaavoja.

Neulakinnas on ollut hyvin pitkän aikaa ollut täällä päin maailmaa se suosituin tapa tehdä tumppuja ja villasukkia. Surullista kyllä taito on unohtunut monessa paikassa. Minä opettelin sen netistä löytämieni ohjeiden ja videoiden avulla historiaharrastuksen takia. Kun lopulta sain ensimmäiset kintaat onnistumaan, innostuin tekniikasta kovasti. Se on hieman hitaampaa ja alkuun hankalampaa kuin puikoilla neulominen, mutta lopputulos on todella kestävä ja lämmin. Paljon lisää tietoa neulakintaasta löytyy hienolta sivustolta www.neulakintaat.fi/

Olen tehnyt tällä välillä monenlaista muutakin, mutta niistä asioista kerron myöhemmissä blogikirjoituksissa lisää. Tässä pari kuvaa maistiaseksi.

Talviyöt

Kalenterisauvan avulla seurattiin
vuoden kulkua.
Lähde: Museovirasto

Loka-marraskuu on ollut ilmeisesti merkittävä taitekohta vuodenkierrossa, ja siihen osuukin useampia erilaisia vuodenvaihteeseen liittyviä merkkipäiviä. Mikkelinpäivä, talviyöt, kekri ja jakoaika osuvat kaikki muutaman viikon sisään, ja ne myös tuntuvat jakavan joitakin merkityksiä. Oma epätieteellinen veikkaukseni onkin, että niiden sisältö, ajankohta ja tärkeys on vaihdellut eri alueilla ja eri aikoina, koska muuten ne olisivat monin paikoin päällekkäisiä juhlia.

Mikkelinpäivästä kirjoitinkin jo aikaisemmin (ensimmäisessä kirjoituksessani). Mikkelinpäivä on kesän viimeinen päivä. Talven alku sijoittuu kuitenkin hieman myöhemmäksi. Vilkuna kertoo, että vielä 1840-luvulla painetuissa kalenterillisissa virsikirjoissa on mainittu "Talwi-Päiwä" 14.10. eli pari viikkoa mikkelinpäivän jälkeen. Vanhan kansan suussa tästä ajankohdasta puhutaan talviöinä. Tämä juhla on todella vanha: Vilkunan mukaan mainintoja löytyy jo 1200-luvulta. Se liittyykin vanhaan pohjoismaiseen vuoden nelijakoon, eikä periydy kristillisestä kalenterista.

Talviyöt ovat olleet siirtymäaikaa, jolloin vuoden kesäpuoli on vaihtunut talvipuoleksi. Työt ja työpaikat vaihtuvat. Toisaalta siirrytään tekemään töitä sisälle ja pihapiiriin, toisaalta lähdetään kauaksikin metsästämään ja metsätöihin.

Vilkuna pohtii pidemmästikin sitä, miksi on jäänyt tämä kahden viikon rako mikkelipäivän ja talviöiden väliin. Hän antaa selitykseksi kuun vaiheet. Hän selittää, että kuun vaiheisiin perustuvassa ajanlaskussa syyskuun tienoilla olisi kesäpuolen viimeinen kuukausi. Tuon kuukauden viimeinen päivä olisi juurikin mikkelinpäivän aikoihin. Talvipuolen ensimmäinen täysikuu puolestaan olisi juurikin pari viikkoa myöhemmin.

Kristillisen kalenterin tullessa käyttöön, on talvipäivä ja talviyöt pidetty kalenterissa. Silloin ne on kuitenkin nimetty tietyille päiville, riippumatta kuun vaiheesta. Tänä vuonna ainakin minun kalenterini mukaan edellinen täysikuu olikin juuri mikkelinpäivänä, ja seuraava tulee vasta lokakuun 29. päivä. Tästä pääsemmekin kuukalenterin ja aurinkokalenterin tasaamiseen, mutta palataan siihen myöhemmin jakoajasta kertovan blogikirjoituksen yhteydessä.