Annasta päivä pitenee

Tätä päivää, 15.12., Kustaa Vilkuna kutsuu Vuotuinen ajantieto -kirjassaan "suomalaiseksi Annaksi". Vilkuna selittää, että Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa oli aikoinaan Annan päivä merkitty tälle päivälle, poiketen muualla käytössä olleista kalentereista. Syytä eroavaisuudelle Vilkuna ei anna, mutta hän kertoo Annan päivän siirtyneen nykyiselle paikalleen joulukuun 9. päivään 1600-luvun loppupuolella. Kansanperinteessä Annan vanha sijainti näkyy edelleenkin.

Anna on perinteisesti kuvattu kuvataiteessa siten,
että Maria on hänen sylisssään ja Jeesus taas
Marian sylissä: "Anna itse kolmantena".
Kuvassa da Vincin maalaus
"Anna kolmantena". Lähde: Wikimedia

Pari päivää sitten oli Lucian päivä. Lucian ja Annan väliin on ajateltu osuvan vuoden pisin yö. Nykyään talvipäivän seisaus osuu lähemmäksi joulua, joka juontaakin juurensa juuri talven pimeimmän kohdan juhlintaan. Vilkuna arvelee, että tämä ero liittyy juliaaniseen kalenteriin: silloin, kun kansanviisaudet ovat syntyneet, on vielä eletty juliaanisen kalenterin mukaan, ja se puolestaan on niihin aikoihin edistänyt jo 11-13 vuorokautta. Juliaanisen kalenterin mukaan siis tuolloin Annan päivä todellakin olisi osunut vuoden pisimmän päivän kohdalle.

Pyhimys Anna viittaa Marian äitiin, siis Jeesuksen isoäitiin, jonka palvonta levisi Pohjoismaihin toden teolla 1300-luvulla. Anna on mainittu apokryfikirjoihin lukeutuvassa Jaakobin evankeliumissa. Sen mukaan Anna ja oli varakkaan Joakimin vaimo. Pariskunta oli lapseton, kunnes lopulta enkeli tuli ilmoittamaan kummallekin erikseen, että he tulevat saamaan lapsen. Joidenkin opetusten mukaan Anna olisi synnyttänyt Marian neitseellisesti (kuten sittemmin Maria synnytti Jeesuksen neitseellisesti), mutta jos oikein ymmärsin, tämä käsitys on ollut kovin kiistanalainen pitkin historiaa. Sattumoisin Pyhä Anna on myös se pyhimys, jolta Martti Luther huusi apua ukkosmyrskyssä luvatessaan ryhtyä munkiksi jos siitä selviää.

Annikki kuvataan joko vihreävaatteisena
tai vihreäviittaisena.
Kuva on Mikkelin keskiaikaseuran juhlasta
aika monta vuotta sitten. Kuvaajan nimeä
yritetään muistella...

Suomen kansanmiesten mielessä Anna on vertautunut Annikkiin, metsän emäntään ja Tapion tyttäreeseen. Annikkiin on vedottu erityisesti metsälle lähtiessä. Annan tapaan Annikkikiakin pidettiin rikkaana. Häneltä pyydettiin arvokasta turkisriistaa esimerkiksi lorulla:

Laske kulta kulkemahan,
hopeainen liikkumahan.

Annan nimi rinnastuu tietysti myös antaa-verbiin, ja lahjojen antajaan vedotaankin monissa runon säkeissä. Vilkuna antaa esimerkin:

Anna minulle, me Annalle,
sinun antoaikanasi
minun pyyntöpäivänäni,
heitä auki annin aitta!

Vilkuna antaa ymmärtää, että rinnastus Annikkiin näkyy erityisesti itäisen kirkon vaikutuspiiristä. Ortodoksisessa kirkossa Annan päivä on syyskuussa, eli juuri metsästyskauden alussa, ja siihen metsän emännän kutsuminen onkin sopinut hyvin. Näissä sanonnoissa ja loruissa Anna on sulautunut täysin pakanalliseen Annikkiin, eikä pyhimyksen piirteitä juuri ole niistä nähtävissä.

Kuitenkin kansanperinteessä näkyy myös joulun lähelle osuvan Annan päivä. Myös Annaan liittyy jouluolut sanonnassa "Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan". Annana on myös aloitettu joululeipomusten tekeminen.

SKS:n kalenterissa, joka myös Joulupilke-kirjasesta löytyy, tälle päivälle on merkitty Heimon nimipäivä ja tarkennuksena "joulun (rastavan) paasto alkaa". En löytänyt mitään tarkennusta sille, mitä tarkoittaa rastava tai mikä paasto tästä nyt alkaisi. Jos joku teistä lukijoista tietää, kuulisin mielelläni mistä on kyse!

The Moist Side of Christmas

Now that everybody's busy with Christmas parties it's a good time to think about what drinks belong to these parties. How old are the popular Christmas drinks, and what did our ancestors enjoy alongside their Christmas meals.

I thought this would be an interesting subject with plenty of easy to find sources. It turned out that there's way too many sources to go through them all. I've only slightly scratched the surface, and only put some of what I learned here.

Beer

Source: Kaunis humala blog

Possibly the oldest way of using grain might have been inventend as much as 10 000 years ago. The oldest literary references are from ancient Sumer and written about 4000 years ago. Around here it has been part of Christmas celebrations already before Christianity. Apparently toasting with beer was an essential part of the Viking Yule. Nowadays special Christmas beers are brewed. Usually they have a stronger taste, and they might have a higher alcohol content and they can be spiced in different ways.

Sahti

The Finnish ancient beer type sahti is considered to fit well into a Christmas table. Sahti is a traditional, unfiltered beer that is often spiced with juniper. It is a fresh product and it only stays good for a few weeks. Thus it's not well suited to being sold in stores. This treat is best when made at home. An old saying says that the beer drinking starts on Tuomas (21.12.) and ends on Nuutti (13.1.).

Kalja

While sahti has lost its popularity, the low-alcoholic small beer kalja is still served in many places as an everyday drink. The kalja traditions are different in Eastern and Western Finland. In the west kalja was related to sahti, while in the east the drink resembles more Baltic and Russian drinks like Estonian kali or Russian kvass. Kvass can be found here in normal supermarkets. I highly recommend trying for example with Christmas ham!

Glögi

Source: Juomavinkki

Glögi is a Nordic version of the the spived, warm wine that has been known in Europe for a long time. The first known recipe for this drink is in the oldest known cookbook written by a Roman called Apicius. (Several sources say the recipe is 2000 years old or more. According to Wikipedia a cookbook called Apicius is from the 4th or 5th century. So let's just say that it's from somewhere around the beginning of Christian era, give or take a few centuries :P) Our version of this drink was adopted to west coast's richer houses from Sweden  in the early 20th century. In 1960s it became popular among all Finnish people. Several different warm, spiced drinks are sold under this name. The base can be red or white wine, or grape or berry juice. The drink is sometimes spiced with extra alcohol.

Mead

Also mead is thousands of years old drink, which can be traced all the way to 9000 years ago to modern day China. Also mead was an essential part of Viking Yule. Vikings believed it had many effects, including wisdom an immortality. Mead was important in many other cultures as well, for example to Celts. Mead is made from water, honey, and yeast, and it can be spiced in countless ways. Mead's alcohol content can vary a lot. Mead is not easy to find from a store shelf. It's possible to make it yourself, but it won't be ready for this Christmas, perhaps not even for the next.

I'd love to drink mead from one of these! Source: Finna

This was such an interesting and complex subject that I might make a separate blog post on each of these drinks sometime in the future, I left out completely for example the stronger drinks. Another interesting subject would be culture and attitudes surrounding alcohol use. I just might write about that as well at some point.

Joulun kostea puoli

Nyt kun pikkujoulukausi on kiireisimmillään, on sopiva hetki miettiä juhlajuomia. Kuinka vanhoja ovatkaan tutut joulun juomat, ja millä esivanhempamme kostuttivat kurkkunsa?

Aihe tuntui kiinnostavalta, mutta osoittautui varsin loputtomaksi suoksi. Tein vain kevyen pintaraapaisun aiheeseen, ja laitoin tähän joitakin huomioita. Kävin läpi niin monia lähteitä, että aion tällä kertaa oikoa sen verran että jätän ne luettelematta.

Olut

Kuvan lähde: Kaunis humala -blogi

Mahdollisesti maailman vanhin tapa hyödyntää viljaa keksittiin ehkä jopa 10 000 vuotta sitten. Vanhimmat kirjalliset lähteet löytyvät Sumerista noin 4000 vuoden takaa. Joulunajan juhlintaan se on kuulunut täällä suunnalla jo ennen kristinuskon rantautumista. Viikinkien Yule-juhlaan ilmeisesti kuului olennaisena osana olutmaljojen nostaminen. Nykyään valmistetaan erityisiä jouluoluita, jotka ovat usein maultaan tuhdimpia kuin tavalliset oluet, sekä myös mahdollisesti väkevämpiä ja erilaisilla mausteilla maustettuja.

Sahti

Suomalaisten omaa muinaisolutta sahtia pidetään hyvin joulupöytään sopivana vaihtoehtona. Sahti on suodattamaton pintahiivaolut, jota usein maustetaan katajalla. Sahti on tuoretuote, joka säilyy vain joitakin viikkoja, eikä siksi sovellu hyvin kaupassa myytäväksi. Tämä herkku siis pitäisi valmistaa itse. Säilyvyyttä kuvaa hyvin sanonta, jonka mukaan jouluoluen juonti aloitetaan Tuomaan päivänä (21.12.) ja lopetetaan Nuutin päivänä (13.1.)

Kalja

Sahti on harvinainen tuttavuus nykypäivänä, mutta miedompaa kaljaa tarjoillaan edelleen arkenakin monessa paikassa. Kaljassa, kuten monessa muussakin asiassa Suomessa, näkyy itäisen ja läntisen perinteen ero. Lännessä kalja on syntynyt samaan tapaan kuin sahti, tai jopa sahdin sivutuotteena. Idässä kalja puolestaan muistuttaa enemmän Baltian ja Venäjän samankaltaisia perinnejuomia, kuten virolaisten kali- tai venäläisten kvass-juomaa. Kvassia muuten saa nykyään ruokakaupoista täältäkin. Kannattaa maistaa vaikka joulukinkun kanssa!

Glögi

Kuvan lähde; Juomavinkki

Maailman vanhin glögiresepti löytyy kuulemma roomalaisen Apiciuksen kirjoittamasta keittokirjasta. (Useammassa paikassa sanotaan tuon reseptin olevan 2000 vuotta vanha tai jopa vanhempi. Wikipedian mukaan Apicius-keittokirja on kuitenkin 300- tai 400-luvulta. Jostain sieltä ajanlaskun alun tienoilta muutaman sadan vuoden tarkkuudella kuitenkin :P) Erilaisia kuumia viinipohjaisia juomia löytyy ympäri Eurooppaa. Kotoinen versiomme kulkeutui Ruotsista länsirannikon varakkaisiin perheisiin 1900-luvun alkupuolella. 1960-luvulla juoma yleistyi koko kansan joulujuomaksi. Glögi-nimellä myydään monenlaisia maustettuja, kuumennettuja juomia. Pohjana voi olla puna- tai valkoviini, tai rypäle- tai marjamehu. Glögiä voidaan terästää väkevillä juomilla.

Sima

Sima (eli hunajaviini, ei siis vappusima) on myöskin tuhansia vuosia vanha juoma, jonka juuret ulottuvat 9000 vuoden päähän Kiinan alueelle. Myös sima kuului viikinkien juhlapöytään. Siihen liitettiin erilaisia uskomuksia, kuten että se antoi viisautta tai jopa kuolemattomuuden. Viikinkien lisäksi sima oli tärkeä juoma esimerkiksi kelteille. Sima tehdään yksinkertaisimmillaan vedestä, hiivasta ja hunajasta, ja sitä voidaan maustaa lukemattomilla eri tavoilla. Siman vahvuus voi vaihdella paljonkin. Sima luetaan Alkon listoissa erikoisoluisiin, ja sen saatavuus ei ole kovin hyvä. Itsekin sitä pystyy tekemään, vaikkakaan täksi jouluksi ei enää simasatsi ehdi valmistua, eikä ehkä ihan ensi jouluksikaan.

Kyllä kelpaisi tällaisesta simaa maistella. Lähde: Finna

Tämä oli tosiaan sen verran kiinnostava ja laaja aihe, että voisin hyvinkin tehdä vaikka jokaisesta juomasta oman kirjoituksensa joskus tulevaisuudessa. Jätin tällä kertaa listasta kokonaan pois esimerkiksi väkevät juomat. Oma kiinnostava aiheensa on myös suhtautuminen alkoholinkäyttöön ylipäänsä eri aikoina. Siitäkin saatan kirjoittaa lisää myöhemmin.

Independence Day

Source: Wikimedia Commons

Finnish Independence Day is somehow very Finnish. In official context it's stiff and dignified, but for most regular people it's a celebration that is spent on the couch among own family. The children at school have eaten Karelian stew and sung the national anthem a couple of days earlier. At the day itself people can concentrate on watching classic war movies from TV and commenting on how fashionable the people in president's party are or aren't.

A book called "Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät" tells about different celebrations in Finland. Matti Kuusi writes about the history of Finnish Independence Day. Finland became independent in 1917, but it wasn't until summer 1919 that people started to think about a possible day to celebrate the independent country. There were several possible dates that were talked about. According to Kuusi already established celebratory day Runeberg's day wasn't accepted by Finnish speaking population (Runeberg was a poet who wrote in Swedish). Kalevala's day and Snellman's day weren't accepted by the Swedish speaking population (Kalevala is the collection of Finnish folk poetry and Snellman was an important person for the position of Finnish language). The choice was between three other dates: 16th of May was the victory day for the "whites" in Finland's civil war (that happened in 1918), 4th of December was the day when Svinhufvud read the declaration of independence, and 6th of December was the day when the parliament made the decision on independence. The last one happened to also be the day of st. Nicholas, and thus also the name's day for Nicholas II of Russia, the emperor that ruled the Russia that Finland became independent from. Emperor's name's day was already for example a free day from school. Some people didn't like this choice either. In December the weather and darkness often make it difficult for people to travel for celebrations especially in countryside.

Source: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Customs related to celebrating Independence Day have come along gradually. One very common custom is to burn two candles by a window. This custom came along in 1927, when a society called Itsenäisyyden Liitto suggested that everybody would burn candles in the Independence Day evening from six to nine. According to Kuusi "this custom has established itself as the most spontaneous custom of 6th of December".

Buring of candles for celebrations is a long tradition. It has its roots in the 18th century, when Finland was still part of Sweden. Back then the candles were burned to celebrate the royal family. During the russification of Finland in the 19th century candles were lit on Runeberg's day as a silent protest. In early 20th century during the Jäger Movement two candles on a window were a sign for the illegal volunteer soldiers that a house was a safe place for them. Some say that there's exactly two candles simply because that works well with the classic two-pane wide window type.

Kuusi sees Independence Day as an opposite to 1st of May. (The quote freely translated by me.)

Those two are the most political celebrations of the year; at 1st of may internationality and left-wing politics are central themes, while on Independence Day Finland and its bourgeois customs are in spotlight. Church and Defence Forces are quiet on 1st of May, trade unions on Independence Day, but on both days rites of both fellowship and discordance are actualized. [...] 1st of May is a happy celebration, while Independence Day is serious or solemn.

This is how these two celebrations were seen in 1970's. I think it's still more or less true, at least from a viewpoint of a less politically oriented  person like myself,

Itsenäisyyspäivä

Lähde: Wikimedia Commons

Suomalainen itsenäisyyspäivä on jollain tavalla varsin suomalaisten näköinen. Se on virallisissa yhteyksissä jäykkä ja arvokas, mutta samalla suurimmalle osalle suomalaisista omassa rauhassa kotisohvalla vietettävä juhla. Koululaiset ovat syöneet karjalanpaistia ja laulaneet Maamme-laulua siniristilipun alla jo päivän tai pari aikaisemmin. Itse juhlapäivänä voidaan keskittyä katsomaan televisiosta Tuntematonta sotilasta ja arvioimaan Linnan juhlien vieraiden muotitietoisuutta.

Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät -teoksessa Matti Kuusi kertoo itsenäisyyspäivän vieton historiasta. Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta vasta kesällä 1919 alettiin pohtia itsenäisen suomen juhlapäivää. Vaihtoehtoja oli useita. Kuusen mukaan jo olemassaolleista juhlapäivistä Runebergin päivä ei kelvannut suomenkielisille, kun ruotsinkieliset puolestaan vierastivat Kalevalan päivää ja Snellmanin päivää. Niinpä valinta tehtiin kolmen muun päivän välillä: 16.5., joka oli valkoisten voitonpäivä, 4.12., jolloin Svinhufvud oli lukenut itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle, ja 6.12., jolloin eduskunta oli tehnyt päätöksen itsenäisyydestä. 6.12. sattui olemaan myös Nikolauksen päivä, ja siis Suomen itsenäistymisen aikaan hallinneen keisari Nikolain nimipäivä, jolloin esimerkiksi kouluista oli vapaata. Joulukuukaan juhla-aikana ei ollut kaikkien mieleen. Erityisesti maaseudulla kelirikko ja pimeys hankaloittivat juhliin kokoontumista.

Lähde: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Itsenäisyyden juhlintaan liittyvät tavat kehittyivät pikkuhiljaa. Tapa pitää kahta kynttilää ikkunalla juuri itsenäisyyspäivänä on aloitettu vuonna 1927, jolloin Itsenäisyyden Liitto antoi kehotuksen sytyttää kynttilät illalla klo 18 ja polttaa niitä klo 21:een asti. Kuusen mukaan "tapa on vakuuntunut joulukuun 6. päivän spontaaneimmaksi kansantavaksi".

Kynttilöiden polttamisella juhlapäivinä on pitkä historia. MTV3:n uutisessa kerrotaan, että tapa juontaa juurensa 1700-luvulle, jolloin Suomi kuului vielä Ruotsille. Silloin kynttilöitä poltettiin kuningasperheen kunniaksi. 1800-luvun sortovuosien aikana oli tapana polttaa kynttilöitä hiljaisena protestina Runebergin päivänä toukokuussa. 1900-luvun alkupuolen jääkäriliikkeen aikana kaksi kynttilää ikkunalla merkitsi turvallista taloa, josta Saksasta salaa sotilaskoulutusta hakeneet jääkärit saattoivat hakea suojaa. Toisten teorioiden mukaan kahdella kynttilällä ei ole sen suurempaa symboliikkaa, vaan ne vain soveltuvat hyvin perinteisen muotoiseen, kaksi ruutua leveään ikkunaan.

Kuusi pohtii itsenäisyyspäivää vapun vastakohtana

Ne ovat vuoden poliittisimmat juhlapäivät; vappuna korostuu kansainvälisyys ja vasemmistolaisuus, itsenäisyyspäivänä Suomi porvarillisine perinteineen. Kirkko ja puolustusvoimat vaikenevat vappuna, ammattijärjestöt itsenäisyyspäivänä, mutta molempina päivinä aktuaalistuvat sekä yhteenkuuluvuuden että eriseuraisuuden riitit. [...] Vappu on hilpeä, itsenäisyyspäivä perusilmeeltään totinen juhlapäivä.

Näin nuo kaksi juhlaa nähtiin siis ainakin  70-luvulla, ja taitaa tuo pitkälti pitää paikkaansa edelleen ihan näin vähemmän poliittisesti orientoituneen tallaajan näkökulmasta.

Joulun to do -lista

Edellisessä postauksessani kerroin, että Antinpäivästä alkoivat jouluvalmistelut. Mitä kaikkea joulun tekoon tarvitaankaan?

Joulukinkku. Lähde: Wikimedia Commons

Kustaa Vilkuna mainitsee Antinpäivän kohdalla vain ylimalkaisesti, että "ruokien ja juomien valmisteluihin on ryhdyttävä". Joulupilkkeessä on mukana myös jouluaskareitten almanakka. Se on koostettu ilmeisesti 1920-1950-lukujen joulujulkaisuista. Tehtävistä näkee selkeästi, kuinka keskeistä ruoka ja juoma on ollut myös tuolloin. Kinkun suolaus, lipeäkalan teko ja joulukaljan valmistus pitää aloittaa ajoissa, jotta ne ehtisivät valmiiksi jouluun mennessä. Toki muutakin tekemistä oli jo joulukuun alkupuolella. Joulupesut ja -ostokset on syytä aloittaa ajoissa. "Senkin, joka on ihastunut uudenaikaisiin pesukeinoihin, pitäisi kuitenkin pari kertaa vuodessa, keväällä ja jouluksi, pestä vaatteensa, jos sallitaan sanoa, vanhalla rehellisellä tavalla tuhkalipeässä", kirjassa kehotetaan.

Katsaus nykypäivän jouluvalmisteluohjeisiin kertoo, että ruoka ja juoma ovat edelleen joulun ykkösasioita. Vaikka kovin moni ei enää suolaa itse kinkkuaan ja lipeäkala Kotivinkki tarjoaa artikkelin pelkästään ruokavalmisteluista, jotka aloitetaan kuukausi ennen joulua jääkaapin siivouksella. Suomalainen joulu -sivuston Joulunalusmuistilista paljastuu samoin kokonaan jouluherkkujen valmistamiseen keskittyväksi ohjelistaksi. Lifestyle-blogien listoissa on runsaasti viittauksia ruuanlaittoon, leipomiseen ja syömiseen tai juomiseen.
on jo harvinainen näky joulupöydissä, valmistelut aloitetaan edelleen hyvissä ajoin.

Vastapainona kaikelle puuhaamiselle löytyy myös paljon rennompaa asennetta. Marttojen ohjeet keskittyvät siihen, miten jouluvalmistelut saisi tehtyä stressittömästi. Monet blogistit suunnittelevat joulua ennen kaikkea rentouden ja nautinnon näkökulmasta. Onkohan rentouden tavoittelu aivan uusi ilmiö, vai onko niitä ylpeydellä lunkimmin joulunsa valmistelleita ollut ennenkin?

Itse olen saanut luottaa äidin ruokiin. Useimpina jouluina saan istua valmiiseen herkkupöytään, ja siitä kuuluu todella suuri kiitos äidilleni. Täytynee myöntää, että meillä ei myöskään harrasteta vaatteiden pesua tuhkalipeässä, joten pääsemme aika paljon vähemmällä kuin esiäitimme.

Mitä teidän jouluvalmisteluihin kuuluu?

To Do List for Christmas

In my previous blog post I mentioned that Christmas preparations started on Antti's day. But what kind of tasks

Vilkuna only passingly mentions that on Antti it's time to start preparing foods and drinks. The small booklet about Christmas, Joulupilke, includes an almanac for Christmas errands. It's apparently gathered from Christmas magazines from 1920's to 1950's. The tasks show clearly how central role food and drink have played in Christmas.

Christmas ham. Source: Wikimedia Commons

Salting the ham, making lutefisk, and preparing Christmas beer need to be started early for them to be ready for the celebrations. There was other tasks to complete already in early December as well. It's good to start washing and shopping in time. Joulupilke says (freely translated by me): "Even those who are eagerly using the modern tools for washing should still at least couple of times a year, in spring and for Christmas, wash their clothes, if we may say so, with old honest way in wood ash lye."

Looking at modern day instructions for Christmas preparations, it's clear that food and drink are still very important. Not many people salt their ham themselves and lutefisk isn't very common on Christmas tables anymore, the preparations are still started early on. This can be seen in both magazines and lifestyle blogs. On the other hand there's also plenty of more relaxed attitude to be seen. There are instructions on how to make Christmas in the most stress-free way possible, and many bloggers say they concentrate mostly on relaxing on Christmas. I wonder if this is a new phenomenon, or if there has always been those who proudly take it easy with Christmas preparations.

I have had the luxury to enjoy a ready meal on most Christmases. Big, warm thank you to my mother for that! I must admit we don't wash our clothes with lye either, so we have much easier Christmas preparation time than our ancestors did.

What belongs to your Christmas preparations?