Gingerbread with Petrus

Petrus Kurppa and a Dutch speculaas mold.
Source: Petruksen Piparkakut

Writing the entry about Christmas drinks required a lot of work, so I decided to try to get off easier this time by asking from an expert. Gingerbread expert was found from Turku, where Petrus Kurppa lives. He has a Facebook page Petruksen Piparkakut, where he shows the beautiful world of gingerbread cookies.

Healing Spicy Breads

Like so many good things, also gingerbread has its roots in civilizations that existed thousands of years ago. Already pharaohs of Egypt enjoyed spicy breads that reminded what we now call gingerbread. Petrus emphasizes, that these were not the cookies that we know today, but instead were more like actual breads.

The Finnish word for gingerbread, piparkakku, could be literally translated as pepper cake. This word comes from the Middle Ages, when the word for pepper was used to refer to all exotic spices. These spices came to Europe from Asia through the long trade routes to India and China. Pieni piparkakkukirja, a gingerbread book by Inga and Kristiina Aaltonen, reminds that honey, sugar, and spices used in the cookies were considered to be good for health. Medieval monks started to make spicy honey breads for medicinal uses and spread the idea all over Europe.

Long tradition also means that there's a lot of variety. Petrus tells me, that practically every country in Europe has this same basic gingerbread that tastes more or less the same, but when attention is paid to the local specialties, the differences arise. "Pipari" that is eaten in Finland is known mostly in Nordic and Baltic countries. For example Austrian Mariezeller lebzerler tastes completely different than a Scandinavian gingerbread cookie.

Beauty and messages with molds

Wooden mold by Oldrich Kvapil, from the year 2012.
Source: Petruksen Piparkakut

Petrus's hobby isn't restricted to the tasty cookies. His specialty are beautiful cookie molds. He says that the molds are about a natural human interest in beauty. Pretty food is more interesting. The medieval cookie dough was also harder than its modern version, which was good for using the molds. In addition to being pretty, cookies could also deliver a message. Molds could be used to imprint a saying, a riddle, or a Bible verse to cookies.

Molds are about as old invention as gingerbread itself. Petrus says that molds have been found in ancient Egypt, Rome etc. These are sometimes called the ancestors of modern cookie molds.In museums they are usually called bread molds which is a good description. In medieval Europe cookie molds were especially known in German-speaking areas: Austria, Germany, Swizerland. Thetradition was spread to other countries by German immigrants.

The tradition never made it to Finland. In Finland and Scandinavia gingerbread is done with butter which doesn't fit well together with using molds. Molds require a certain type of dough, although a very good baker is able to make a molded cookie even with a softer dough. There's a lot of different recipes, some harder to use than others. Baking and decorating a big gingerbread using difficult dough was one of the tests a baker's apprentice had to complete to show his skills.

Although cookie molds peaked in popularity centuries ago during Baroque, the tradition lives on. Molds can be made with new materials now, and they have a variety of different uses. But why a modern man got interested in this ancient craft? To Petrus gingerbread means interesting museums, new friendships across borders, and joy of baking. He sees gingerbread cookies in a wider context: to understand the taste of today and older times, you need to understand society, people, and surrounding world for each era.

Source: Petruksen Piparkaut

Pipareissa on eroja

Petrus Kurppa ja hollantilainen speculaas-muotti.
Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Otin opikseni joulujuomia käsitelleestä kirjoituksesta ja päätin tällä kertaa kääntyä suosiolla asiantuntijan puoleen. Pipariasiantuntija löytyi Turusta, jossa majailee Petruksen Piparkakut -sivulla piparkakkujen näyttävää maailmaa esittelevä Petrus Kurppa. Kursiivilla olevat tekstinpätkät ovat suoria lainauksia häneltä.

Mausteleivistä pippurikakkuihin

Pipareiden - kuten niin monen muunkin hyvän asian - juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Jo faaraoiden Egyptissä tunnettiin mausteiset leivonnaiset, jotka muistuttivat piparkakkuja. Petrus kuitenkin muistuttaa, että termien kanssa saa olla varovainen.

Piparkakkua ei sanana mainita ennen keskiaikaa, joten on syytä korostaa aikamatkustaessa, mistä puhuu. Mausteinen leipä on ehkä paras, sillä muinaisia pikkuleipiä ei oikein miellä nykyajan mittapuulla pikkuleiviksi, vaan juurikin leiviksi.

Sana piparkakku viittaa tietenkin pippuriin. Pippuri-sanalla tarkoitettiin aikoinaan kaikkia eksoottisia mausteita. Keskiajalla piparkakun mausteet tulivat Eurooppaan Aasian kauppareittejä pitkin. Inga ja Kristiina Aaltosen Pieni piparkakkukirja muistuttaa, että piparkakuissa käytettyjä hunajaa, sokeria ja mausteita pidettiin terveyttä edistävinä. Munkit leipoivat mausteisia hunajaleipiä lääkinnälliseen käyttöön, ja levittivät idean tästä mausteisesta herkkusta koko Eurooppaan.

Pipariperinteitä on vuosisatojen saatossa ehtinyt syntyä lukuisia erilaisia.  Petruksen sanoin:

Käytännössä monen maan ruokakulttuurista löytyy usein samanlainen tai melko yhtäläinen "perusmaun" pikkuleipä tai piparkakku. Paikallisia erikoisuuksia tarkastellen erot ja yksilöllisyys korostuu. On kuitenkin syytä korostaa, ettei Pohjoismaita ja Balttiaa lukuunottamatta "pipareita" syödä Euroopassa. Esimerkiksi itävaltalainen Mariezeller lebzerler maistuu täysin erilaiselta kuin skandinaavinen piparkakku.

Kuviomuoteilla näyttäviä pikkuleipiä

Oldrich Kvapilin puumuotti vuodelta 2012, päärynäpuu.
Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Petrus ei ole kiinnostunut vain herkullisista pikkuleivistä, vaan hänen erikoisalaansa ovat näyttävät kuviomuotit.

Kyseessä on ihmisen luontainen mieltymys kauneuteen. Ruoka on kiinnostavampaa kauniin ulkoasun myötä. Nykyajan pehmeitä piparkakkuja ei ollut mahdollista leipoa keskiajalla, joten olemassaolevan taikinan jäykkyys ja kovuus oli niin ikään eduksi muottien käyttöä ajatellen.

Kuviomuotit ovat jokseenkin yhtä vanha juttu kuin piparkakutkin.

Muinaisia muotteja löytyy faaraoiden Egyptistä, Rooman valtakunnasta ja niin edelleen. Näitä muotteja joskus siteerataan piparkakkumuottien esi-isiksi. Museokokoelmissa ne on yleensä merkitty leipämuoteiksi, joka onkin osuva ilmaisu. Keskiajan Euroopassa kuviomuotteja on erityisesti saksankielisillä alueilla: Itävalta-Saksa-Sveitsi. Perinne on erityisesti saksan siirtolaisten mukana levinnyt muihin maihin.

Tänne asti kuviomuotit eivät koskaan päätyneet, tai ainakaan ne eivät saavuttaneet suurta suosiota. Suomessa ja Pohjoismaissa pipareiden leivontaan käytetään rasvaa, joka puolestaan ei sovi hyvin yhteen kuviomuotin käytön kanssa. Muotin kanssa tarvitaankin aivan tietyntyyppinen taikina.

Peltimuoteilla taikina leikkaantuu. Kuvimuotilla taikina leikataan. Perinteinen taikina ei välttämättä salli taikinan puristelua, joka on tavanomainen tapana taltioda kuviomuotin yksityiskohdat. Tavallista taikinaa voi kokeilla, haasteeksi tulee tässäkin vastaan se tosiasia, ettei suomalaista piparkakkutaikinaa ole tarkoitettu kuviomuottien kanssa leipomiseen. Kuviomuotteja varten taikina on jämäkämpää. Toisaalta, taitava leipuri osaa leipoa pikkuleipiä pehmeällä taikinalla.... Erilaisia reseptejä on paljon, osa helpompia, osa vaikeampia. Yhtä oikeaa reseptiä ei ole.

Petrus kertookin, että suurikokoisen piparkakun leipominen vaativasta taikinasta ja sen koristeleminen on ollut yksi leipurikisällin opinnäytteistä. Pelkän kauneuden lisäksi näyttävillä pikkuleivillä on voitu myös välittää viestejä. Pikkuleipään on voitu kuvioida esimerkiksi sananlasku, arvoitus tai raamatunlause.

Vaikka kuviomuottien kultakausi oli jo barokin aikaan, kehittyy perinne edelleen. Nykyään on käytössä uusia materiaaleja ja muotteja osataan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Mutta mikä tässä aiheessa kiinnostaa turkulaista miestä?

Piparit on yhdistänyt koko joukon mielenkiintoisia museoita, uusia ystävyyksiä yli rajojen ja on ihan kivaa, kun leipomisen taidon oivaltaa. Itse näen kuvimuotit laajana kokonaisuutena, jota ei pelkällä piparipuheella perustella. Täytyy ymmärtää yhteiskunta, ihmiset ja ympäröivä maailma aikakauden mukaisesti, jotta voisi totisesti perehtyä tämän ajan ja entisen ajan maun eroavaisuuksiin. 

Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Annasta päivä pitenee

Tätä päivää, 15.12., Kustaa Vilkuna kutsuu Vuotuinen ajantieto -kirjassaan "suomalaiseksi Annaksi". Vilkuna selittää, että Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa oli aikoinaan Annan päivä merkitty tälle päivälle, poiketen muualla käytössä olleista kalentereista. Syytä eroavaisuudelle Vilkuna ei anna, mutta hän kertoo Annan päivän siirtyneen nykyiselle paikalleen joulukuun 9. päivään 1600-luvun loppupuolella. Kansanperinteessä Annan vanha sijainti näkyy edelleenkin.

Anna on perinteisesti kuvattu kuvataiteessa siten,
että Maria on hänen sylisssään ja Jeesus taas
Marian sylissä: "Anna itse kolmantena".
Kuvassa da Vincin maalaus
"Anna kolmantena". Lähde: Wikimedia

Pari päivää sitten oli Lucian päivä. Lucian ja Annan väliin on ajateltu osuvan vuoden pisin yö. Nykyään talvipäivän seisaus osuu lähemmäksi joulua, joka juontaakin juurensa juuri talven pimeimmän kohdan juhlintaan. Vilkuna arvelee, että tämä ero liittyy juliaaniseen kalenteriin: silloin, kun kansanviisaudet ovat syntyneet, on vielä eletty juliaanisen kalenterin mukaan, ja se puolestaan on niihin aikoihin edistänyt jo 11-13 vuorokautta. Juliaanisen kalenterin mukaan siis tuolloin Annan päivä todellakin olisi osunut vuoden pisimmän päivän kohdalle.

Pyhimys Anna viittaa Marian äitiin, siis Jeesuksen isoäitiin, jonka palvonta levisi Pohjoismaihin toden teolla 1300-luvulla. Anna on mainittu apokryfikirjoihin lukeutuvassa Jaakobin evankeliumissa. Sen mukaan Anna ja oli varakkaan Joakimin vaimo. Pariskunta oli lapseton, kunnes lopulta enkeli tuli ilmoittamaan kummallekin erikseen, että he tulevat saamaan lapsen. Joidenkin opetusten mukaan Anna olisi synnyttänyt Marian neitseellisesti (kuten sittemmin Maria synnytti Jeesuksen neitseellisesti), mutta jos oikein ymmärsin, tämä käsitys on ollut kovin kiistanalainen pitkin historiaa. Sattumoisin Pyhä Anna on myös se pyhimys, jolta Martti Luther huusi apua ukkosmyrskyssä luvatessaan ryhtyä munkiksi jos siitä selviää.

Annikki kuvataan joko vihreävaatteisena
tai vihreäviittaisena.
Kuva on Mikkelin keskiaikaseuran juhlasta
aika monta vuotta sitten. Kuvaajan nimeä
yritetään muistella...

Suomen kansanmiesten mielessä Anna on vertautunut Annikkiin, metsän emäntään ja Tapion tyttäreeseen. Annikkiin on vedottu erityisesti metsälle lähtiessä. Annan tapaan Annikkikiakin pidettiin rikkaana. Häneltä pyydettiin arvokasta turkisriistaa esimerkiksi lorulla:

Laske kulta kulkemahan,
hopeainen liikkumahan.

Annan nimi rinnastuu tietysti myös antaa-verbiin, ja lahjojen antajaan vedotaankin monissa runon säkeissä. Vilkuna antaa esimerkin:

Anna minulle, me Annalle,
sinun antoaikanasi
minun pyyntöpäivänäni,
heitä auki annin aitta!

Vilkuna antaa ymmärtää, että rinnastus Annikkiin näkyy erityisesti itäisen kirkon vaikutuspiiristä. Ortodoksisessa kirkossa Annan päivä on syyskuussa, eli juuri metsästyskauden alussa, ja siihen metsän emännän kutsuminen onkin sopinut hyvin. Näissä sanonnoissa ja loruissa Anna on sulautunut täysin pakanalliseen Annikkiin, eikä pyhimyksen piirteitä juuri ole niistä nähtävissä.

Kuitenkin kansanperinteessä näkyy myös joulun lähelle osuvan Annan päivä. Myös Annaan liittyy jouluolut sanonnassa "Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan". Annana on myös aloitettu joululeipomusten tekeminen.

SKS:n kalenterissa, joka myös Joulupilke-kirjasesta löytyy, tälle päivälle on merkitty Heimon nimipäivä ja tarkennuksena "joulun (rastavan) paasto alkaa". En löytänyt mitään tarkennusta sille, mitä tarkoittaa rastava tai mikä paasto tästä nyt alkaisi. Jos joku teistä lukijoista tietää, kuulisin mielelläni mistä on kyse!

The Moist Side of Christmas

Now that everybody's busy with Christmas parties it's a good time to think about what drinks belong to these parties. How old are the popular Christmas drinks, and what did our ancestors enjoy alongside their Christmas meals.

I thought this would be an interesting subject with plenty of easy to find sources. It turned out that there's way too many sources to go through them all. I've only slightly scratched the surface, and only put some of what I learned here.

Beer

Source: Kaunis humala blog

Possibly the oldest way of using grain might have been inventend as much as 10 000 years ago. The oldest literary references are from ancient Sumer and written about 4000 years ago. Around here it has been part of Christmas celebrations already before Christianity. Apparently toasting with beer was an essential part of the Viking Yule. Nowadays special Christmas beers are brewed. Usually they have a stronger taste, and they might have a higher alcohol content and they can be spiced in different ways.

Sahti

The Finnish ancient beer type sahti is considered to fit well into a Christmas table. Sahti is a traditional, unfiltered beer that is often spiced with juniper. It is a fresh product and it only stays good for a few weeks. Thus it's not well suited to being sold in stores. This treat is best when made at home. An old saying says that the beer drinking starts on Tuomas (21.12.) and ends on Nuutti (13.1.).

Kalja

While sahti has lost its popularity, the low-alcoholic small beer kalja is still served in many places as an everyday drink. The kalja traditions are different in Eastern and Western Finland. In the west kalja was related to sahti, while in the east the drink resembles more Baltic and Russian drinks like Estonian kali or Russian kvass. Kvass can be found here in normal supermarkets. I highly recommend trying for example with Christmas ham!

Glögi

Source: Juomavinkki

Glögi is a Nordic version of the the spived, warm wine that has been known in Europe for a long time. The first known recipe for this drink is in the oldest known cookbook written by a Roman called Apicius. (Several sources say the recipe is 2000 years old or more. According to Wikipedia a cookbook called Apicius is from the 4th or 5th century. So let's just say that it's from somewhere around the beginning of Christian era, give or take a few centuries :P) Our version of this drink was adopted to west coast's richer houses from Sweden  in the early 20th century. In 1960s it became popular among all Finnish people. Several different warm, spiced drinks are sold under this name. The base can be red or white wine, or grape or berry juice. The drink is sometimes spiced with extra alcohol.

Mead

Also mead is thousands of years old drink, which can be traced all the way to 9000 years ago to modern day China. Also mead was an essential part of Viking Yule. Vikings believed it had many effects, including wisdom an immortality. Mead was important in many other cultures as well, for example to Celts. Mead is made from water, honey, and yeast, and it can be spiced in countless ways. Mead's alcohol content can vary a lot. Mead is not easy to find from a store shelf. It's possible to make it yourself, but it won't be ready for this Christmas, perhaps not even for the next.

I'd love to drink mead from one of these! Source: Finna

This was such an interesting and complex subject that I might make a separate blog post on each of these drinks sometime in the future, I left out completely for example the stronger drinks. Another interesting subject would be culture and attitudes surrounding alcohol use. I just might write about that as well at some point.

Joulun kostea puoli

Nyt kun pikkujoulukausi on kiireisimmillään, on sopiva hetki miettiä juhlajuomia. Kuinka vanhoja ovatkaan tutut joulun juomat, ja millä esivanhempamme kostuttivat kurkkunsa?

Aihe tuntui kiinnostavalta, mutta osoittautui varsin loputtomaksi suoksi. Tein vain kevyen pintaraapaisun aiheeseen, ja laitoin tähän joitakin huomioita. Kävin läpi niin monia lähteitä, että aion tällä kertaa oikoa sen verran että jätän ne luettelematta.

Olut

Kuvan lähde: Kaunis humala -blogi

Mahdollisesti maailman vanhin tapa hyödyntää viljaa keksittiin ehkä jopa 10 000 vuotta sitten. Vanhimmat kirjalliset lähteet löytyvät Sumerista noin 4000 vuoden takaa. Joulunajan juhlintaan se on kuulunut täällä suunnalla jo ennen kristinuskon rantautumista. Viikinkien Yule-juhlaan ilmeisesti kuului olennaisena osana olutmaljojen nostaminen. Nykyään valmistetaan erityisiä jouluoluita, jotka ovat usein maultaan tuhdimpia kuin tavalliset oluet, sekä myös mahdollisesti väkevämpiä ja erilaisilla mausteilla maustettuja.

Sahti

Suomalaisten omaa muinaisolutta sahtia pidetään hyvin joulupöytään sopivana vaihtoehtona. Sahti on suodattamaton pintahiivaolut, jota usein maustetaan katajalla. Sahti on tuoretuote, joka säilyy vain joitakin viikkoja, eikä siksi sovellu hyvin kaupassa myytäväksi. Tämä herkku siis pitäisi valmistaa itse. Säilyvyyttä kuvaa hyvin sanonta, jonka mukaan jouluoluen juonti aloitetaan Tuomaan päivänä (21.12.) ja lopetetaan Nuutin päivänä (13.1.)

Kalja

Sahti on harvinainen tuttavuus nykypäivänä, mutta miedompaa kaljaa tarjoillaan edelleen arkenakin monessa paikassa. Kaljassa, kuten monessa muussakin asiassa Suomessa, näkyy itäisen ja läntisen perinteen ero. Lännessä kalja on syntynyt samaan tapaan kuin sahti, tai jopa sahdin sivutuotteena. Idässä kalja puolestaan muistuttaa enemmän Baltian ja Venäjän samankaltaisia perinnejuomia, kuten virolaisten kali- tai venäläisten kvass-juomaa. Kvassia muuten saa nykyään ruokakaupoista täältäkin. Kannattaa maistaa vaikka joulukinkun kanssa!

Glögi

Kuvan lähde; Juomavinkki

Maailman vanhin glögiresepti löytyy kuulemma roomalaisen Apiciuksen kirjoittamasta keittokirjasta. (Useammassa paikassa sanotaan tuon reseptin olevan 2000 vuotta vanha tai jopa vanhempi. Wikipedian mukaan Apicius-keittokirja on kuitenkin 300- tai 400-luvulta. Jostain sieltä ajanlaskun alun tienoilta muutaman sadan vuoden tarkkuudella kuitenkin :P) Erilaisia kuumia viinipohjaisia juomia löytyy ympäri Eurooppaa. Kotoinen versiomme kulkeutui Ruotsista länsirannikon varakkaisiin perheisiin 1900-luvun alkupuolella. 1960-luvulla juoma yleistyi koko kansan joulujuomaksi. Glögi-nimellä myydään monenlaisia maustettuja, kuumennettuja juomia. Pohjana voi olla puna- tai valkoviini, tai rypäle- tai marjamehu. Glögiä voidaan terästää väkevillä juomilla.

Sima

Sima (eli hunajaviini, ei siis vappusima) on myöskin tuhansia vuosia vanha juoma, jonka juuret ulottuvat 9000 vuoden päähän Kiinan alueelle. Myös sima kuului viikinkien juhlapöytään. Siihen liitettiin erilaisia uskomuksia, kuten että se antoi viisautta tai jopa kuolemattomuuden. Viikinkien lisäksi sima oli tärkeä juoma esimerkiksi kelteille. Sima tehdään yksinkertaisimmillaan vedestä, hiivasta ja hunajasta, ja sitä voidaan maustaa lukemattomilla eri tavoilla. Siman vahvuus voi vaihdella paljonkin. Sima luetaan Alkon listoissa erikoisoluisiin, ja sen saatavuus ei ole kovin hyvä. Itsekin sitä pystyy tekemään, vaikkakaan täksi jouluksi ei enää simasatsi ehdi valmistua, eikä ehkä ihan ensi jouluksikaan.

Kyllä kelpaisi tällaisesta simaa maistella. Lähde: Finna

Tämä oli tosiaan sen verran kiinnostava ja laaja aihe, että voisin hyvinkin tehdä vaikka jokaisesta juomasta oman kirjoituksensa joskus tulevaisuudessa. Jätin tällä kertaa listasta kokonaan pois esimerkiksi väkevät juomat. Oma kiinnostava aiheensa on myös suhtautuminen alkoholinkäyttöön ylipäänsä eri aikoina. Siitäkin saatan kirjoittaa lisää myöhemmin.

Independence Day

Source: Wikimedia Commons

Finnish Independence Day is somehow very Finnish. In official context it's stiff and dignified, but for most regular people it's a celebration that is spent on the couch among own family. The children at school have eaten Karelian stew and sung the national anthem a couple of days earlier. At the day itself people can concentrate on watching classic war movies from TV and commenting on how fashionable the people in president's party are or aren't.

A book called "Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät" tells about different celebrations in Finland. Matti Kuusi writes about the history of Finnish Independence Day. Finland became independent in 1917, but it wasn't until summer 1919 that people started to think about a possible day to celebrate the independent country. There were several possible dates that were talked about. According to Kuusi already established celebratory day Runeberg's day wasn't accepted by Finnish speaking population (Runeberg was a poet who wrote in Swedish). Kalevala's day and Snellman's day weren't accepted by the Swedish speaking population (Kalevala is the collection of Finnish folk poetry and Snellman was an important person for the position of Finnish language). The choice was between three other dates: 16th of May was the victory day for the "whites" in Finland's civil war (that happened in 1918), 4th of December was the day when Svinhufvud read the declaration of independence, and 6th of December was the day when the parliament made the decision on independence. The last one happened to also be the day of st. Nicholas, and thus also the name's day for Nicholas II of Russia, the emperor that ruled the Russia that Finland became independent from. Emperor's name's day was already for example a free day from school. Some people didn't like this choice either. In December the weather and darkness often make it difficult for people to travel for celebrations especially in countryside.

Source: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Customs related to celebrating Independence Day have come along gradually. One very common custom is to burn two candles by a window. This custom came along in 1927, when a society called Itsenäisyyden Liitto suggested that everybody would burn candles in the Independence Day evening from six to nine. According to Kuusi "this custom has established itself as the most spontaneous custom of 6th of December".

Buring of candles for celebrations is a long tradition. It has its roots in the 18th century, when Finland was still part of Sweden. Back then the candles were burned to celebrate the royal family. During the russification of Finland in the 19th century candles were lit on Runeberg's day as a silent protest. In early 20th century during the Jäger Movement two candles on a window were a sign for the illegal volunteer soldiers that a house was a safe place for them. Some say that there's exactly two candles simply because that works well with the classic two-pane wide window type.

Kuusi sees Independence Day as an opposite to 1st of May. (The quote freely translated by me.)

Those two are the most political celebrations of the year; at 1st of may internationality and left-wing politics are central themes, while on Independence Day Finland and its bourgeois customs are in spotlight. Church and Defence Forces are quiet on 1st of May, trade unions on Independence Day, but on both days rites of both fellowship and discordance are actualized. [...] 1st of May is a happy celebration, while Independence Day is serious or solemn.

This is how these two celebrations were seen in 1970's. I think it's still more or less true, at least from a viewpoint of a less politically oriented  person like myself,

Itsenäisyyspäivä

Lähde: Wikimedia Commons

Suomalainen itsenäisyyspäivä on jollain tavalla varsin suomalaisten näköinen. Se on virallisissa yhteyksissä jäykkä ja arvokas, mutta samalla suurimmalle osalle suomalaisista omassa rauhassa kotisohvalla vietettävä juhla. Koululaiset ovat syöneet karjalanpaistia ja laulaneet Maamme-laulua siniristilipun alla jo päivän tai pari aikaisemmin. Itse juhlapäivänä voidaan keskittyä katsomaan televisiosta Tuntematonta sotilasta ja arvioimaan Linnan juhlien vieraiden muotitietoisuutta.

Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät -teoksessa Matti Kuusi kertoo itsenäisyyspäivän vieton historiasta. Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta vasta kesällä 1919 alettiin pohtia itsenäisen suomen juhlapäivää. Vaihtoehtoja oli useita. Kuusen mukaan jo olemassaolleista juhlapäivistä Runebergin päivä ei kelvannut suomenkielisille, kun ruotsinkieliset puolestaan vierastivat Kalevalan päivää ja Snellmanin päivää. Niinpä valinta tehtiin kolmen muun päivän välillä: 16.5., joka oli valkoisten voitonpäivä, 4.12., jolloin Svinhufvud oli lukenut itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle, ja 6.12., jolloin eduskunta oli tehnyt päätöksen itsenäisyydestä. 6.12. sattui olemaan myös Nikolauksen päivä, ja siis Suomen itsenäistymisen aikaan hallinneen keisari Nikolain nimipäivä, jolloin esimerkiksi kouluista oli vapaata. Joulukuukaan juhla-aikana ei ollut kaikkien mieleen. Erityisesti maaseudulla kelirikko ja pimeys hankaloittivat juhliin kokoontumista.

Lähde: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Itsenäisyyden juhlintaan liittyvät tavat kehittyivät pikkuhiljaa. Tapa pitää kahta kynttilää ikkunalla juuri itsenäisyyspäivänä on aloitettu vuonna 1927, jolloin Itsenäisyyden Liitto antoi kehotuksen sytyttää kynttilät illalla klo 18 ja polttaa niitä klo 21:een asti. Kuusen mukaan "tapa on vakuuntunut joulukuun 6. päivän spontaaneimmaksi kansantavaksi".

Kynttilöiden polttamisella juhlapäivinä on pitkä historia. MTV3:n uutisessa kerrotaan, että tapa juontaa juurensa 1700-luvulle, jolloin Suomi kuului vielä Ruotsille. Silloin kynttilöitä poltettiin kuningasperheen kunniaksi. 1800-luvun sortovuosien aikana oli tapana polttaa kynttilöitä hiljaisena protestina Runebergin päivänä toukokuussa. 1900-luvun alkupuolen jääkäriliikkeen aikana kaksi kynttilää ikkunalla merkitsi turvallista taloa, josta Saksasta salaa sotilaskoulutusta hakeneet jääkärit saattoivat hakea suojaa. Toisten teorioiden mukaan kahdella kynttilällä ei ole sen suurempaa symboliikkaa, vaan ne vain soveltuvat hyvin perinteisen muotoiseen, kaksi ruutua leveään ikkunaan.

Kuusi pohtii itsenäisyyspäivää vapun vastakohtana

Ne ovat vuoden poliittisimmat juhlapäivät; vappuna korostuu kansainvälisyys ja vasemmistolaisuus, itsenäisyyspäivänä Suomi porvarillisine perinteineen. Kirkko ja puolustusvoimat vaikenevat vappuna, ammattijärjestöt itsenäisyyspäivänä, mutta molempina päivinä aktuaalistuvat sekä yhteenkuuluvuuden että eriseuraisuuden riitit. [...] Vappu on hilpeä, itsenäisyyspäivä perusilmeeltään totinen juhlapäivä.

Näin nuo kaksi juhlaa nähtiin siis ainakin  70-luvulla, ja taitaa tuo pitkälti pitää paikkaansa edelleen ihan näin vähemmän poliittisesti orientoituneen tallaajan näkökulmasta.