January in the Heart of Winter

Janus looks simultaneously into the past and future.
Image source: Wikimedia

I was going to introduce this month earlier, but now that my schedule plans have failed, I'll just say that better late than never.

The latin name of the month, januarius, means a month that is dedicated to god Janus. Janus was a two-faced god of beginnings, gates and front doors. January is the first month of the year because of the Romans: it was officially set as the beginning of the year by Julius Caesar a little before the start of Christian era. This practice spread around Europe with the church.

For a long time in Finland the changing of the year was celebrated in late autumn, when year's hard farm work was done and the winter season started. In the kingdom of Sweden the year was started from Christmas until the mid-16th century, when the financial year was set to start from January 1st. In these northern conditions the 1st of January isn't especially logical time to start a new year.

The world tree of Finnish mythology is a big oak.
Maybe it also was the center of the world?
Image source: Kamera mukaan blog

The Finnish word for January is tammikuu. Word "tammi" is most commonly known as meaning "oak". However, in this case the word has a different meaning. It's still used in some dialects to mean something that is in the center, like an axle. January has also been called sydänkuu, "heart month". This word works in English as well: heart is in the middle of something, and January is in the heart of winter.

People felt that January was the second coldest month. February was even colder, although also sunnier. January was thought to be the kinder of these two months. According to one story February says to January: "if I was in your place I would freeze a foal into its mother's womb and servant's nails into a dough bowl, but I can't because the sun shines into my eyes".

The heart of winter was a difficult time. The weather was harsh. One saying suggests that freezing temperatures would change into a blizzard, only to change back to cold weather again. In work calendar this meant time for rest, but on the other hand it was believed that everything acquired in this month was strong and durable. A tree that was felled in January wouldn't rot or get worms. In Karelia the thread used for fishing nets was spun in January so they wouldn't break in use. The heart of winter was also good time for getting rid of bedbugs.

In modern times January is a time of new beginnings. Fiscal year still starts from 1st of January. Many people start a new hobby to get rid of weight gained during Christmas season or to put into effect a New Year's resolution. After the alcohol consumption that is part of many Christmas and New Year's parties lots of people drop alcohol completely for January.

In a modern person's comfy life getting through the winter is no longer a big challenge. Still at least I wait eagerly that I see the days getting gradually longer. In January or February there is a point when "winter's back breaks". But more about that in another post.

Sydänkuu

Janus katsoo menneeseen ja tulevaisuuteen.
Kuvan lähde: Wikimedia

Minun oli tarkoitus esitellä kuukausi heti kuun alussa, mutta kun aikataulut pettivät niin todettakoon vain, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Suomen talvi päivästä päivään -kirja kertoo tammikuun latinankielisen nimen, januarius, tarkoittavan Janus-jumalalle pyhitettyä kuukautta. Kaksikasvoinen Janus oli alkamisen, porttien ja ulko-ovien jumala. Tammikuun paikka vuoden ensimmäisenä kuukautena tuleekin antiikin Roomasta: sen virallisti Julius Caesar hieman ennen ajanlaskun alkua. Se levisi laajempaan käyttöön kirkon myötä.

Suomessa vuoden vaihtumista juhlittiin pitkään myöhäissyksyllä, kun syksyn työt oli saatu tehdyksi ja talvikausi alkoi. Ruotsin valtakunnassa vuosi alkoi jouluna 1500-luvun puoliväliin saakka, jolloin tammikuun ensimmäinen virallistettiin tilivuoden alkamispäiväksi. Suomen olosuhteissa tammikuun ensimmäinen ei olekaan erityisen looginen paikka vuoden vaihtumiselle.

Kalevalassakin esiintyvä maailmanpuu on tammi.
Se kaiketi oli myös maailman keskellä, akselina?
Kuvan lähde: Kamera mukaan -blogi

Sana tammi ei tässä yhteydessä viittaa puuhun vaan jonkin keskellä olevaan asiaan. Vilkuna kertoo, että hämäläismurteissa tammi tarkoittaa "napaa, akselia ja keskipuuta". Tammikuun toinen nimi, sydänkuu, kuulostaa muidenkin murteiden puhujien korvaan selkeästi keskuskuukaudelta. Tammikuu on se aika, joka on talven keskellä, sydäntalvi.

Kansan kokemuksen mukaan tammikuu on vuoden toiseksi kylmin kuukausi. Helmikuu, eli pikkutammi tai toinen sydänkuu, on vielä kylmempi, vaikkakin aurinkoisempi. Vilkuna kertoo, että isotammea, eli tammikuuta, on pidetty hyväntahtoisempana kuin pikkutammea. Nivalasta poimitun kertomuksen mukaan pikkutammi sanoo isolletammelle: "Jos olisin sinun sijassasi, niin palelluttaisin varsan emänsä mahaan ja piian kynnet taikinapurtiloon, mutta en pysty, kun päivä huikaisee silmät."

Sydäntalvi oli rankkaa aikaa. Vilkuna mainitsee pessimistisen sanonnan "Pakkanen pyryn perästä, pahailma pakkasesta." Töiden osalta tämä tarkoitti toisaalta talvilevon aikaa, muta toisaalta kaikki sydänkuilla hankittu oli lujaa ja riittävää. Uskottiin, ettei tammikuussa kaadettu puu lahoa eikä siihen tule toukkia. Karjalan kannaksella kehrättiin verkkolangat tammikuussa, jotta niistä tulisi kestäviä. Tammikuussa oli sopivaa aikaa myös syöpäläisten hävittämiseen.

Nykyään tammikuu on uuden alun aikaa. Tilivuosi alkaa edelleen tammikuun ensimmäisestä. Monet aloittavat uuden liikuntaharrastuksen joulukilojen karistamiseksi tai uudenvuodenlupausten täyttämiseksi. Pikkujoulukauden ja uudenvuoden juhlimisen jälkeen tipaton tammikuu on muodostunut yleisesti tunnetuksi käsitteeksi.

Modernin ihmisen mukavassa elämässä talvesta selviäminen ei ole enää suuri haaste, mutta silti  ainakin minä odotan joka vuosi pikkuhiljaa piteneviä päiviä. Tammi-helmikuulle osuukin hetki, jolloin sanotaan että talvenselkä katkeaa. Mutta siitä lisää toisella kertaa.

The end of Christmas

All the great celebrations of winter seem to be a complex set of varying traditions. Let's start with Epiphany, the last of the holy days related to Christmas, celebrated on January 6th.

"Adoration of the Magi with Saint Anthony Abbot"
Source: Wikimedia

The Finnish word for Epiphany, "loppiainen", refers to something ending. It's the day when Christmas season ends. Epiphany is a very old feast day, and it's changed its meaning during the history. Before the day of celebrating Jesus's birth was set to its current place in 350's, it was celebrated on Epiphany. In the third century it was not only a celebration for Jesus's birth, but also for his baptism and for his first public miracle. The word epiphany refers to revelation of the Lord, and all these events are related to that.

Nowadays in the church year the baptism and the first miracle of Jesus are remembered on the first and second Sunday after Epiphany, respectively. Epiphany itself has become the day of the three Magi. In the fourth century the Magi, also known as the Three Kings or Wise Men, were thought to represent the three continents that were the known world for Christians at the time.Thus the Magi represented all the people of the world kneeling in front of Jesus. Through this metaphor Epiphany also became the day of missionary work.

After Epiphany comes Nuutti, a well-known day for Finns because of the saying "Good Tuomas brings Christmas, bad Nuutti takes it away". Before 18th century Nuutti's nameday was on January 7th, but since 1708 it has been on 13th of January. So which one is the day when Christmas ends?

According to Kustaa Vilkuna it can be either. The latter date is an "after feast" of Epiphany. Vilkuna says that every major religious holiday needed an after feast. Nuutti has also marked the end of "Christmas peace", a time when punishments for crimes was harder than usual. Christmas peace was known already in medieval times, and according to different sources it lasted for either 13 or 20 days. That means it has ended either on Epiphany or on the newer Nuutti's day. Vilkuna reminds us that the Christmas celebrations didn't necessarily need to end at the same time even in the same village. The richer population could have celebrated for a week longer than the poor people.

Nuuttipukki on the year 1973.
Source; SKS

An important tradition for ending Christmas season was the so-called nuuttipukki, literally "Nuutti goat". A few young people dressed up in funny clothes and travelled from house to house to empty the beer barrels. As the group advanced on its journey it also grew as people from visited houses joined them. The leader of the group, nuuttipukki, would smell if the house still had some beer left and the crowd would ask for the family to give them the beer. If they got what they asked they would thank the house with a song. If they were denied they would also sing, this time a rude song with crude language. The food and drinks that were gathered weren't necessarily consumed there and then, but instead was loaded into a sleigh and taken to the largest house in the village. There the last Christmas dance was held and the last beer and food was drunk and eaten together.

Vilkuna says that the nuuttipukki tradition was strong until the wars in 1940's withered it away. But according to SKS website this tradition is still alive and well in some parts of the country. Even I know some people who have dressed up as a nuuttipukki as a child.

In any case Epiphany and Nuutti's day still mark the end of Christmas season. Many people take out the Christmas tree and pack away the Christmas decorations on January 6th, or at the latest on January 13th. The last bits of Christmas ham have been used in pea soup and the chocolates have been finally eaten. After several weeks of celebrations returning to regular schedule is starting to feel like a good thing.

Joulun lopettajaiset

Talven suuret juhlat tuntuvat olevan varsin monimutkainen perinteiden soppa. Aloitetaan joulun viimeisestä kirkollisesta pyhästä loppiaisesta, jota juhlitaan 6.1.

"Adoration of the Magi with Saint Anthony Abbot".
Lähde: Wikimedia

Reijo Ylimyksen Pyhän vuoden pyhät -kirja kertoo loppiais-sanan tarkoittavan loppupäivää, sitä päivää jolloin joulun pyhät päättyvät. Loppiainen on hyvin vanha juhla, joka on muuttanut ja täydentänyt sisältöään useita kertoja. Ennen kuin Jeesuksen syntymäjuhla vakiinnutettiin nykyiselle paikalleen 350-luvulla, loppiainen toimitti joulun virkaa. Se oli 200-luvulla Jeesuksen syntymän, mutta myös hänen kasteensa ja julkisen esiintymisensä juhla. Loppiaisen toinen nimi, epifania, viittaa Herran ilmestymiseen, mihin nämä kaikki tapahtumat linkittyvät. Ylimys sanoo Jordanin kasteen ja Kaanaan häiden ihmeen istuvan hyvin juhlan epifania-luonteeseen, sillä "Herran ilmestyminen oli aistihavainnoin koettavissa".

Nykyään Jeesuksen kastetta ja Kaanaan häiden ihmettä muistellaan kirkkovuodessa ensimmäisenä ja toisena sunnuntaina loppiaisesta. Loppiaisesta on sen sijaan tullut Itämaan tietäjien muistopäivä. Kolme viisasta miestä, maagia tai kuningasta pidettiin 300-luvulta lähtien silloin tunnettujen maanosien edustajina. Näin tietäjät edustivat kaikkia maailman kansoja, jotka kumartuivat Jeesuksen eteen. Samalla heidän mukanaan loppiaisesta tuli lähetystyön pyhä.

Loppiaista seuraa Nuutin päivä, joka oli ennen 1700-lukua 7.1., mutta vuodesta 1708 lähtien 13.1. Kun sanotaan, että paha Nuutti vie joulun, niin kumpaa päivää tarkoitetaan?

Vilkunan Vuotuisen ajantiedon mukaan voidaan tarkoittaa kumpaakin. Jälkimmäinen päivämäärä edustaa epifanian jälkipyhää, "jollainen piti olla jokaisella huomattavalla kirkkojuhlalla". Nuuttiin on loppunut myös joulurauha, joka on eri keskiaikaisten lähteiden mukaan kestänyt joko 13 tai 20 päivää, ja on siis loppunut joko loppiaiseen tai uudempaan Nuutin päivään. Vilkuna huomauttaa, ettei joulun juhlinnan ole tarvinnut loppua samana päivänä edes samassa kylässä: rikkaampi väki on voinut juhlia viikon kauemmin kuin köyhempi väestö.

Nuuttipukki vuodelta 1973.
Lähde: SKS

Joulun lopettajaisten keskeinen perinne oli nuuttipukit. Muutaman hassunkurisesti pukeutuneen miehen tai naisen joukko lähti kiertämään talosta taloon saadakseen oluttynnyrit tyhjiksi koko kylästä. Kiertueen edetessä myös joukko kasvoi. Joukon johtaja, nuuttipukki (tai -akka tai -parooni), haisteli löytyykö talosta olutta, ja seurue huusi "Olvitapit auki". Jos olutta saatiin, seurasi kaunis kiitoslaulu. Kieltäytymistä seurasi karkeasanainen haukkumalaulu. Tarjoiluja ei välttämättä tarjoiltu paikan päällä, vaan ne koottiin rekeen, ja kuljetettiin sillä kylän suurimpaan tupaan. Siellä pidettiin joulun viimeiset tanssit, ja nautittiin yhteisesti viimeiset herkut.

Vilkunan mukaan nuuttipukkiperinne eli vahvana aina 30-luvulle saakka, kunnes sotavuosien myötä tapa hiipui. Kuitenkin SKS:n tietopaketin mukaan pienet ja suuret nuuttipukit kulkevat edelleen etenkin Satakunnassa ja Hämeessä, ja minunkin lähipiiristäni löytyy ihmisiä jotka muistavat itse pukeutuneensa nuuttipukeiksi.

Joka tapauksessa loppiainen ja nuutinpäivä pysyvät edelleen joulun loppumisen päivinä. Monet vievät kuusen ulos ja keräävät joulukoristeet laatikkoon loppiaisena, tai jos ei vielä silloin niin kuitenkin 13.1. Nuutinpäivään mennessä. Kinkunjämät on pilkottu hernekeittoon ja viimeisetkin konvehtirasiat syöty. Monen viikon juhlimisen jälkeen paluu arkeen alkaa olla jo ihan tervetullut juttu.

That Other John

The symbol for John the Evangelist
is an eagle. Source: Wikimedia

Year includes two days that are devoted to John. The first is 24th of June, the day of John the Baptist, which is also the day of midsummer celebrations. Finnish name for midsummer is juhannus, which comes from the Finnish version of John, Johannes. However, there is also another important John in Christianity - John the Evangelist. His day is half a year later, in 27th of December. There are a lot of names that are derived from Johannes, In June is name day for Jani, Juha, and Jussi, among others. In December Hannu and Hannes celebrate their name day.

Kustaa Vilkuna's book Suuri nimipäiväkalenteri ("Great Name Day Calendar") says that the name John comes from Hebrew name Jochanan, meaning "Yahweh is merciful". The name's cousin brings different kind of associations to mind: Hannibal means "Baal is merciful".

In Vuotuinen ajantieto Vilkuna calls these two days after Christmas, 27th and 28th of December, "the old little holy days of Christmas". The first is the day of John the Evangelist. The other is "the day of innocent children" (according to Wikipedia the correct English name is "Holy Innocents' Day") and it's spent in memory of the children who were killed in the massacre ordered by Herodes according to Bible. These days used to be called the third and fourth Christmas day, but already in 1649 Finnish priests got a permission to not hold church services on these days, and in 1770s the king ordered these days to lose their holy day status.

People don't like giving up free days, so the third and fourth Christmas days kept their special status for a long time. These days were considered sort of half holy. Smaller chores were okay, but full on work was not appropriate. Vilkuna tells that in Hailuoto knitting was considered an appropriate work for women on these days, but spinning or fixing clothes wasn't allowed. Bees were commonly organised on these days. They were a good fit for these days as they combined work and, especially afterwards, partying.

Having fun was an essential part of these days. Especially young people gathered to a bigger house and spent time playing games. They could have a dance as well if a suitable place was found. In some places 28th was spent visiting other houses or going for a horse drive in similar fashion as was done on 26th (St. Stephen's day). The day of innocent children had special things for children, like a special treat just for the children, or even children's parties. "This is how the name [of the day] creates customs", Vilkuna mentions.

Vilkuna uses these "little holy days" as an example on how difficult it is to change people's familiar customs through jurisdiction. Third and fourth Christmas days were originally part of the Catholic calendar, which included plenty of other holy days as well, as every saint had their own day as well. There were several attempts to remove excess holy days. Luther tried to remove all the days that weren't directly based on Bible, but didn't succeed in his own time. In the 16th century some holy days were removed from the calendar, but the third and fourth Christmas days remained. In 1741 some holy days were removed, but this decision caused such an uproar that it was withdrawn.

When in 1772 Gustav III gave the order that finally removed the holy day status from these days, people already had their deeply rooted customs that couldn't be really changed. Vilkuna says that even when these days were officially work days, people simply didn't work. People didn't need to even go to church on these days, so they had time for all kinds of other things.

The "in-between days" are great for
spending time outdoors.
Source: Vakka-Suomen latu ry

Nowadays the time between Christmas and New Year is known as "the in-between days" (välipäivät).  Even though the old customs are lost by now, these aren't exactly normal days either. Some people have to go back to work, but many people are still on holiday, recovering from eating all that Christmas ham and doing small chores at home. I think these days would still be great for fun and games. Maybe I'll start a tradition of boardgame night on Hannu's day. Who wants to come?

Se toinen Johanneksen päivä

Evankelista Johanneksensymboli on kotka.
Kuvan lähde: Wikimedia

Vuoteemme mahtuu kaksi Johanneksen päivää. Ensimmäinen niistä on 24. kesäkuuta - siis juhannus, jolloin muistetaan Johannes Kastajaa. Mutta kristinuskoon kuuluu toinenkin tärkeä Johannes, nimittäin evankelista. Häntä muistetaan puoli vuotta Kastajan jälkeen, joulun pikkupyhinä, 27.12. Juhannuksen aikaan juhlivat nimipäiviään Janit, Juhat ja Jussit, kun taas joulun jälkeen on Hannun ja Hanneksen nimipäivä.

Kustaa Vilkunan Suuri nimipäiväkalenteri kertoo, että Johannes tulee heprean nimestä Jochanan, "Jahve on armollinen". Toisenlaisia mielleyhtymiä tuo sen rinnakkaisnimi Hannibal, "Baal on armollinen".

Vuotuisessa ajantiedossa Vilkuna kutsuu näitä kahta joulun jälkeistä päivää, 27. ja 28.12., joulun vanhoiksi pikkupyhiksi. Ensimmäinen on tosiaan Johannes Evankelistan päivä. Toinen tunnetaan nimellä viattomien lasten päivä, ja sitä vietetään Herodeksen surmauttamien lasten muistoksi. Nämä päivät tunnettiin aikaisemmin nimellä kolmas ja neljäs joulupäivä, mutta jo 1649 maaseudun papit oli vapautettu pitämästä kirkonmenoja näinä päivinä, ja 1770-luvulla Kustaa III antoi määräyksen näiden pyhäpäivien lakkauttamisesta.

Kansa ei mielellään luovu vapaapäivistään, joten kolmas ja neljäs joulupäivä pitivät jonkinlaisen erityisasemansa pitkään. Päiviä pidettiin arkipyhinä, ikään kuin puoliksi pyhinä päivinä, jolloin sopi tehdä pieniä askareita tavalliseen tapaan, mutta raskaampi työnteko oli sopimatonta. Vilkunan mukaan esimerkiksi Hailuodossa on katsottu että naisten on soveliasta neuloa, mutta ei käyttää rukkia tai pellavahäkilää, tai paikata vaatteita. Perimätiedon mukaan eri puolilla maata pikkupyhinä järjestettiin talkoita. Talkoot ovatkin hyvä pikkupyhän ohjelma, koska ne yhdistävät työnteon ja sen perään juhlimisen.

Erilaisia ilakointeja järjestettiin kuului päivien ohjelmaan muutenkin. Erityisesti nuoret kokoontuivat johonkin kylän isoon pirttiin ja viettivät aikaansa seuraleikkien merkeissä. Tanssitkin saatettiin järjestää, jos paikka löytyi. Joissakin paikoissa on erityisesti 28. päivä vietetty vieraillen tai ajellen kuten Tapanina ikään. Viattomien lasten päivään on liitetty erityisesti lapsille mieluisia tapoja, kuten lapsille leivottu erityinen pulla tai lastenjuhlien viettäminen. "Näin nimi luo tapoja", Vilkuna mainitsee.

Vilkuna esittää pikkupyhät esimerkkinä siitä, kuinka vaikeaa on hallinnollisin määräyksin muuttaa kansan totuttuja tapoja. Kolmas ja neljäs joulupäivä kuuluivat siis katolisen kirkon kalenteriin, johon kuului runsaasti muitakin juhlapäiviä, kun jokaisella pyhimykselläkin oli oma päivänsä. Liikoja juhlapäiviä on yritetty karsia pois useaan otteeseen. Luther yritti poistaa kaikki muut paitsi Raamattuun perustuvat juhlapäivät, mutta ei omana aikanaan siinä onnistunut. 1500-luvulla osa pyhäpäivistä poistettiin kirkkojärjestyksestä, mutta kolmas ja neljäs joulupäivä vielä jäivät. 1741 valtiopäivät poistivat joitakin pyhäpäiviä, mutta päätös jouduttiin purkamaan raivokkaiden vastalauseiden takia.

1772 Kustaa III antoi asetuksensa jolla nämä pyhäpäivät poistettiin, mutta kansalla oli jo omat tapansa, joita ei noin vain muuteta. Vilkuna kertoo, että kolmantena ja neljäntenä joulupäivänä ihmiset eivät yksinkertaisesti tehneet töitä, vaikka niitä kuinka olisi nimitetty arkipäiviksi. Kun näinä päivinä ei tarvinnut kirkkoonkaan mennä, jäi aikaa kaikenlaiseen muuhun.

Välipäivät sopivat hienosti esimerkiksi ulkoiluun.
Kuvan lähde: Vakka-Suomen Latu ry

Nykyään päivät joulun ja uudenvuoden välissä kulkevat nimellä "välipäivät". Vaikka vanhat tavat ovatkin yhteiskunnan suurissa muutoksissa jääneet pois, ei nämä vieläkään ihan täysin arkipäiviä taida olla. Sen osoittaa esimerkiksi tämä Kotilieden pieni kysely useamman vuoden takaa. Jotkut joutuvat palaamaan jo töihin, mutta ne jotka pystyvät lomailemaan, sulattelevat kinkkua tai puuhailevat kotona kevyitä askareita. Minusta tuntuu, että nämä päivät sopisivat edelleen mainiosti juurikin talkoisiin ja seuraleikkeihin. Ehkä alan pitää Hannunpäivän lautapeli-iltaa. Olisikos tulijoita?

Gingerbread with Petrus

Petrus Kurppa and a Dutch speculaas mold.
Source: Petruksen Piparkakut

Writing the entry about Christmas drinks required a lot of work, so I decided to try to get off easier this time by asking from an expert. Gingerbread expert was found from Turku, where Petrus Kurppa lives. He has a Facebook page Petruksen Piparkakut, where he shows the beautiful world of gingerbread cookies.

Healing Spicy Breads

Like so many good things, also gingerbread has its roots in civilizations that existed thousands of years ago. Already pharaohs of Egypt enjoyed spicy breads that reminded what we now call gingerbread. Petrus emphasizes, that these were not the cookies that we know today, but instead were more like actual breads.

The Finnish word for gingerbread, piparkakku, could be literally translated as pepper cake. This word comes from the Middle Ages, when the word for pepper was used to refer to all exotic spices. These spices came to Europe from Asia through the long trade routes to India and China. Pieni piparkakkukirja, a gingerbread book by Inga and Kristiina Aaltonen, reminds that honey, sugar, and spices used in the cookies were considered to be good for health. Medieval monks started to make spicy honey breads for medicinal uses and spread the idea all over Europe.

Long tradition also means that there's a lot of variety. Petrus tells me, that practically every country in Europe has this same basic gingerbread that tastes more or less the same, but when attention is paid to the local specialties, the differences arise. "Pipari" that is eaten in Finland is known mostly in Nordic and Baltic countries. For example Austrian Mariezeller lebzerler tastes completely different than a Scandinavian gingerbread cookie.

Beauty and messages with molds

Wooden mold by Oldrich Kvapil, from the year 2012.
Source: Petruksen Piparkakut

Petrus's hobby isn't restricted to the tasty cookies. His specialty are beautiful cookie molds. He says that the molds are about a natural human interest in beauty. Pretty food is more interesting. The medieval cookie dough was also harder than its modern version, which was good for using the molds. In addition to being pretty, cookies could also deliver a message. Molds could be used to imprint a saying, a riddle, or a Bible verse to cookies.

Molds are about as old invention as gingerbread itself. Petrus says that molds have been found in ancient Egypt, Rome etc. These are sometimes called the ancestors of modern cookie molds.In museums they are usually called bread molds which is a good description. In medieval Europe cookie molds were especially known in German-speaking areas: Austria, Germany, Swizerland. Thetradition was spread to other countries by German immigrants.

The tradition never made it to Finland. In Finland and Scandinavia gingerbread is done with butter which doesn't fit well together with using molds. Molds require a certain type of dough, although a very good baker is able to make a molded cookie even with a softer dough. There's a lot of different recipes, some harder to use than others. Baking and decorating a big gingerbread using difficult dough was one of the tests a baker's apprentice had to complete to show his skills.

Although cookie molds peaked in popularity centuries ago during Baroque, the tradition lives on. Molds can be made with new materials now, and they have a variety of different uses. But why a modern man got interested in this ancient craft? To Petrus gingerbread means interesting museums, new friendships across borders, and joy of baking. He sees gingerbread cookies in a wider context: to understand the taste of today and older times, you need to understand society, people, and surrounding world for each era.

Source: Petruksen Piparkaut

Pipareissa on eroja

Petrus Kurppa ja hollantilainen speculaas-muotti.
Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Otin opikseni joulujuomia käsitelleestä kirjoituksesta ja päätin tällä kertaa kääntyä suosiolla asiantuntijan puoleen. Pipariasiantuntija löytyi Turusta, jossa majailee Petruksen Piparkakut -sivulla piparkakkujen näyttävää maailmaa esittelevä Petrus Kurppa. Kursiivilla olevat tekstinpätkät ovat suoria lainauksia häneltä.

Mausteleivistä pippurikakkuihin

Pipareiden - kuten niin monen muunkin hyvän asian - juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse. Jo faaraoiden Egyptissä tunnettiin mausteiset leivonnaiset, jotka muistuttivat piparkakkuja. Petrus kuitenkin muistuttaa, että termien kanssa saa olla varovainen.

Piparkakkua ei sanana mainita ennen keskiaikaa, joten on syytä korostaa aikamatkustaessa, mistä puhuu. Mausteinen leipä on ehkä paras, sillä muinaisia pikkuleipiä ei oikein miellä nykyajan mittapuulla pikkuleiviksi, vaan juurikin leiviksi.

Sana piparkakku viittaa tietenkin pippuriin. Pippuri-sanalla tarkoitettiin aikoinaan kaikkia eksoottisia mausteita. Keskiajalla piparkakun mausteet tulivat Eurooppaan Aasian kauppareittejä pitkin. Inga ja Kristiina Aaltosen Pieni piparkakkukirja muistuttaa, että piparkakuissa käytettyjä hunajaa, sokeria ja mausteita pidettiin terveyttä edistävinä. Munkit leipoivat mausteisia hunajaleipiä lääkinnälliseen käyttöön, ja levittivät idean tästä mausteisesta herkkusta koko Eurooppaan.

Pipariperinteitä on vuosisatojen saatossa ehtinyt syntyä lukuisia erilaisia.  Petruksen sanoin:

Käytännössä monen maan ruokakulttuurista löytyy usein samanlainen tai melko yhtäläinen "perusmaun" pikkuleipä tai piparkakku. Paikallisia erikoisuuksia tarkastellen erot ja yksilöllisyys korostuu. On kuitenkin syytä korostaa, ettei Pohjoismaita ja Balttiaa lukuunottamatta "pipareita" syödä Euroopassa. Esimerkiksi itävaltalainen Mariezeller lebzerler maistuu täysin erilaiselta kuin skandinaavinen piparkakku.

Kuviomuoteilla näyttäviä pikkuleipiä

Oldrich Kvapilin puumuotti vuodelta 2012, päärynäpuu.
Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Petrus ei ole kiinnostunut vain herkullisista pikkuleivistä, vaan hänen erikoisalaansa ovat näyttävät kuviomuotit.

Kyseessä on ihmisen luontainen mieltymys kauneuteen. Ruoka on kiinnostavampaa kauniin ulkoasun myötä. Nykyajan pehmeitä piparkakkuja ei ollut mahdollista leipoa keskiajalla, joten olemassaolevan taikinan jäykkyys ja kovuus oli niin ikään eduksi muottien käyttöä ajatellen.

Kuviomuotit ovat jokseenkin yhtä vanha juttu kuin piparkakutkin.

Muinaisia muotteja löytyy faaraoiden Egyptistä, Rooman valtakunnasta ja niin edelleen. Näitä muotteja joskus siteerataan piparkakkumuottien esi-isiksi. Museokokoelmissa ne on yleensä merkitty leipämuoteiksi, joka onkin osuva ilmaisu. Keskiajan Euroopassa kuviomuotteja on erityisesti saksankielisillä alueilla: Itävalta-Saksa-Sveitsi. Perinne on erityisesti saksan siirtolaisten mukana levinnyt muihin maihin.

Tänne asti kuviomuotit eivät koskaan päätyneet, tai ainakaan ne eivät saavuttaneet suurta suosiota. Suomessa ja Pohjoismaissa pipareiden leivontaan käytetään rasvaa, joka puolestaan ei sovi hyvin yhteen kuviomuotin käytön kanssa. Muotin kanssa tarvitaankin aivan tietyntyyppinen taikina.

Peltimuoteilla taikina leikkaantuu. Kuvimuotilla taikina leikataan. Perinteinen taikina ei välttämättä salli taikinan puristelua, joka on tavanomainen tapana taltioda kuviomuotin yksityiskohdat. Tavallista taikinaa voi kokeilla, haasteeksi tulee tässäkin vastaan se tosiasia, ettei suomalaista piparkakkutaikinaa ole tarkoitettu kuviomuottien kanssa leipomiseen. Kuviomuotteja varten taikina on jämäkämpää. Toisaalta, taitava leipuri osaa leipoa pikkuleipiä pehmeällä taikinalla.... Erilaisia reseptejä on paljon, osa helpompia, osa vaikeampia. Yhtä oikeaa reseptiä ei ole.

Petrus kertookin, että suurikokoisen piparkakun leipominen vaativasta taikinasta ja sen koristeleminen on ollut yksi leipurikisällin opinnäytteistä. Pelkän kauneuden lisäksi näyttävillä pikkuleivillä on voitu myös välittää viestejä. Pikkuleipään on voitu kuvioida esimerkiksi sananlasku, arvoitus tai raamatunlause.

Vaikka kuviomuottien kultakausi oli jo barokin aikaan, kehittyy perinne edelleen. Nykyään on käytössä uusia materiaaleja ja muotteja osataan käyttää moneen eri tarkoitukseen. Mutta mikä tässä aiheessa kiinnostaa turkulaista miestä?

Piparit on yhdistänyt koko joukon mielenkiintoisia museoita, uusia ystävyyksiä yli rajojen ja on ihan kivaa, kun leipomisen taidon oivaltaa. Itse näen kuvimuotit laajana kokonaisuutena, jota ei pelkällä piparipuheella perustella. Täytyy ymmärtää yhteiskunta, ihmiset ja ympäröivä maailma aikakauden mukaisesti, jotta voisi totisesti perehtyä tämän ajan ja entisen ajan maun eroavaisuuksiin. 

Kuvan lähde: Petruksen Piparkakut

Annasta päivä pitenee

Tätä päivää, 15.12., Kustaa Vilkuna kutsuu Vuotuinen ajantieto -kirjassaan "suomalaiseksi Annaksi". Vilkuna selittää, että Turun hiippakunnan pyhimyskalenterissa oli aikoinaan Annan päivä merkitty tälle päivälle, poiketen muualla käytössä olleista kalentereista. Syytä eroavaisuudelle Vilkuna ei anna, mutta hän kertoo Annan päivän siirtyneen nykyiselle paikalleen joulukuun 9. päivään 1600-luvun loppupuolella. Kansanperinteessä Annan vanha sijainti näkyy edelleenkin.

Anna on perinteisesti kuvattu kuvataiteessa siten,
että Maria on hänen sylisssään ja Jeesus taas
Marian sylissä: "Anna itse kolmantena".
Kuvassa da Vincin maalaus
"Anna kolmantena". Lähde: Wikimedia

Pari päivää sitten oli Lucian päivä. Lucian ja Annan väliin on ajateltu osuvan vuoden pisin yö. Nykyään talvipäivän seisaus osuu lähemmäksi joulua, joka juontaakin juurensa juuri talven pimeimmän kohdan juhlintaan. Vilkuna arvelee, että tämä ero liittyy juliaaniseen kalenteriin: silloin, kun kansanviisaudet ovat syntyneet, on vielä eletty juliaanisen kalenterin mukaan, ja se puolestaan on niihin aikoihin edistänyt jo 11-13 vuorokautta. Juliaanisen kalenterin mukaan siis tuolloin Annan päivä todellakin olisi osunut vuoden pisimmän päivän kohdalle.

Pyhimys Anna viittaa Marian äitiin, siis Jeesuksen isoäitiin, jonka palvonta levisi Pohjoismaihin toden teolla 1300-luvulla. Anna on mainittu apokryfikirjoihin lukeutuvassa Jaakobin evankeliumissa. Sen mukaan Anna ja oli varakkaan Joakimin vaimo. Pariskunta oli lapseton, kunnes lopulta enkeli tuli ilmoittamaan kummallekin erikseen, että he tulevat saamaan lapsen. Joidenkin opetusten mukaan Anna olisi synnyttänyt Marian neitseellisesti (kuten sittemmin Maria synnytti Jeesuksen neitseellisesti), mutta jos oikein ymmärsin, tämä käsitys on ollut kovin kiistanalainen pitkin historiaa. Sattumoisin Pyhä Anna on myös se pyhimys, jolta Martti Luther huusi apua ukkosmyrskyssä luvatessaan ryhtyä munkiksi jos siitä selviää.

Annikki kuvataan joko vihreävaatteisena
tai vihreäviittaisena.
Kuva on Mikkelin keskiaikaseuran juhlasta
aika monta vuotta sitten. Kuvaajan nimeä
yritetään muistella...

Suomen kansanmiesten mielessä Anna on vertautunut Annikkiin, metsän emäntään ja Tapion tyttäreeseen. Annikkiin on vedottu erityisesti metsälle lähtiessä. Annan tapaan Annikkikiakin pidettiin rikkaana. Häneltä pyydettiin arvokasta turkisriistaa esimerkiksi lorulla:

Laske kulta kulkemahan,
hopeainen liikkumahan.

Annan nimi rinnastuu tietysti myös antaa-verbiin, ja lahjojen antajaan vedotaankin monissa runon säkeissä. Vilkuna antaa esimerkin:

Anna minulle, me Annalle,
sinun antoaikanasi
minun pyyntöpäivänäni,
heitä auki annin aitta!

Vilkuna antaa ymmärtää, että rinnastus Annikkiin näkyy erityisesti itäisen kirkon vaikutuspiiristä. Ortodoksisessa kirkossa Annan päivä on syyskuussa, eli juuri metsästyskauden alussa, ja siihen metsän emännän kutsuminen onkin sopinut hyvin. Näissä sanonnoissa ja loruissa Anna on sulautunut täysin pakanalliseen Annikkiin, eikä pyhimyksen piirteitä juuri ole niistä nähtävissä.

Kuitenkin kansanperinteessä näkyy myös joulun lähelle osuvan Annan päivä. Myös Annaan liittyy jouluolut sanonnassa "Annana oluet pannaan, juhlana joukolla juodaan". Annana on myös aloitettu joululeipomusten tekeminen.

SKS:n kalenterissa, joka myös Joulupilke-kirjasesta löytyy, tälle päivälle on merkitty Heimon nimipäivä ja tarkennuksena "joulun (rastavan) paasto alkaa". En löytänyt mitään tarkennusta sille, mitä tarkoittaa rastava tai mikä paasto tästä nyt alkaisi. Jos joku teistä lukijoista tietää, kuulisin mielelläni mistä on kyse!

The Moist Side of Christmas

Now that everybody's busy with Christmas parties it's a good time to think about what drinks belong to these parties. How old are the popular Christmas drinks, and what did our ancestors enjoy alongside their Christmas meals.

I thought this would be an interesting subject with plenty of easy to find sources. It turned out that there's way too many sources to go through them all. I've only slightly scratched the surface, and only put some of what I learned here.

Beer

Source: Kaunis humala blog

Possibly the oldest way of using grain might have been inventend as much as 10 000 years ago. The oldest literary references are from ancient Sumer and written about 4000 years ago. Around here it has been part of Christmas celebrations already before Christianity. Apparently toasting with beer was an essential part of the Viking Yule. Nowadays special Christmas beers are brewed. Usually they have a stronger taste, and they might have a higher alcohol content and they can be spiced in different ways.

Sahti

The Finnish ancient beer type sahti is considered to fit well into a Christmas table. Sahti is a traditional, unfiltered beer that is often spiced with juniper. It is a fresh product and it only stays good for a few weeks. Thus it's not well suited to being sold in stores. This treat is best when made at home. An old saying says that the beer drinking starts on Tuomas (21.12.) and ends on Nuutti (13.1.).

Kalja

While sahti has lost its popularity, the low-alcoholic small beer kalja is still served in many places as an everyday drink. The kalja traditions are different in Eastern and Western Finland. In the west kalja was related to sahti, while in the east the drink resembles more Baltic and Russian drinks like Estonian kali or Russian kvass. Kvass can be found here in normal supermarkets. I highly recommend trying for example with Christmas ham!

Glögi

Source: Juomavinkki

Glögi is a Nordic version of the the spived, warm wine that has been known in Europe for a long time. The first known recipe for this drink is in the oldest known cookbook written by a Roman called Apicius. (Several sources say the recipe is 2000 years old or more. According to Wikipedia a cookbook called Apicius is from the 4th or 5th century. So let's just say that it's from somewhere around the beginning of Christian era, give or take a few centuries :P) Our version of this drink was adopted to west coast's richer houses from Sweden  in the early 20th century. In 1960s it became popular among all Finnish people. Several different warm, spiced drinks are sold under this name. The base can be red or white wine, or grape or berry juice. The drink is sometimes spiced with extra alcohol.

Mead

Also mead is thousands of years old drink, which can be traced all the way to 9000 years ago to modern day China. Also mead was an essential part of Viking Yule. Vikings believed it had many effects, including wisdom an immortality. Mead was important in many other cultures as well, for example to Celts. Mead is made from water, honey, and yeast, and it can be spiced in countless ways. Mead's alcohol content can vary a lot. Mead is not easy to find from a store shelf. It's possible to make it yourself, but it won't be ready for this Christmas, perhaps not even for the next.

I'd love to drink mead from one of these! Source: Finna

This was such an interesting and complex subject that I might make a separate blog post on each of these drinks sometime in the future, I left out completely for example the stronger drinks. Another interesting subject would be culture and attitudes surrounding alcohol use. I just might write about that as well at some point.

Joulun kostea puoli

Nyt kun pikkujoulukausi on kiireisimmillään, on sopiva hetki miettiä juhlajuomia. Kuinka vanhoja ovatkaan tutut joulun juomat, ja millä esivanhempamme kostuttivat kurkkunsa?

Aihe tuntui kiinnostavalta, mutta osoittautui varsin loputtomaksi suoksi. Tein vain kevyen pintaraapaisun aiheeseen, ja laitoin tähän joitakin huomioita. Kävin läpi niin monia lähteitä, että aion tällä kertaa oikoa sen verran että jätän ne luettelematta.

Olut

Kuvan lähde: Kaunis humala -blogi

Mahdollisesti maailman vanhin tapa hyödyntää viljaa keksittiin ehkä jopa 10 000 vuotta sitten. Vanhimmat kirjalliset lähteet löytyvät Sumerista noin 4000 vuoden takaa. Joulunajan juhlintaan se on kuulunut täällä suunnalla jo ennen kristinuskon rantautumista. Viikinkien Yule-juhlaan ilmeisesti kuului olennaisena osana olutmaljojen nostaminen. Nykyään valmistetaan erityisiä jouluoluita, jotka ovat usein maultaan tuhdimpia kuin tavalliset oluet, sekä myös mahdollisesti väkevämpiä ja erilaisilla mausteilla maustettuja.

Sahti

Suomalaisten omaa muinaisolutta sahtia pidetään hyvin joulupöytään sopivana vaihtoehtona. Sahti on suodattamaton pintahiivaolut, jota usein maustetaan katajalla. Sahti on tuoretuote, joka säilyy vain joitakin viikkoja, eikä siksi sovellu hyvin kaupassa myytäväksi. Tämä herkku siis pitäisi valmistaa itse. Säilyvyyttä kuvaa hyvin sanonta, jonka mukaan jouluoluen juonti aloitetaan Tuomaan päivänä (21.12.) ja lopetetaan Nuutin päivänä (13.1.)

Kalja

Sahti on harvinainen tuttavuus nykypäivänä, mutta miedompaa kaljaa tarjoillaan edelleen arkenakin monessa paikassa. Kaljassa, kuten monessa muussakin asiassa Suomessa, näkyy itäisen ja läntisen perinteen ero. Lännessä kalja on syntynyt samaan tapaan kuin sahti, tai jopa sahdin sivutuotteena. Idässä kalja puolestaan muistuttaa enemmän Baltian ja Venäjän samankaltaisia perinnejuomia, kuten virolaisten kali- tai venäläisten kvass-juomaa. Kvassia muuten saa nykyään ruokakaupoista täältäkin. Kannattaa maistaa vaikka joulukinkun kanssa!

Glögi

Kuvan lähde; Juomavinkki

Maailman vanhin glögiresepti löytyy kuulemma roomalaisen Apiciuksen kirjoittamasta keittokirjasta. (Useammassa paikassa sanotaan tuon reseptin olevan 2000 vuotta vanha tai jopa vanhempi. Wikipedian mukaan Apicius-keittokirja on kuitenkin 300- tai 400-luvulta. Jostain sieltä ajanlaskun alun tienoilta muutaman sadan vuoden tarkkuudella kuitenkin :P) Erilaisia kuumia viinipohjaisia juomia löytyy ympäri Eurooppaa. Kotoinen versiomme kulkeutui Ruotsista länsirannikon varakkaisiin perheisiin 1900-luvun alkupuolella. 1960-luvulla juoma yleistyi koko kansan joulujuomaksi. Glögi-nimellä myydään monenlaisia maustettuja, kuumennettuja juomia. Pohjana voi olla puna- tai valkoviini, tai rypäle- tai marjamehu. Glögiä voidaan terästää väkevillä juomilla.

Sima

Sima (eli hunajaviini, ei siis vappusima) on myöskin tuhansia vuosia vanha juoma, jonka juuret ulottuvat 9000 vuoden päähän Kiinan alueelle. Myös sima kuului viikinkien juhlapöytään. Siihen liitettiin erilaisia uskomuksia, kuten että se antoi viisautta tai jopa kuolemattomuuden. Viikinkien lisäksi sima oli tärkeä juoma esimerkiksi kelteille. Sima tehdään yksinkertaisimmillaan vedestä, hiivasta ja hunajasta, ja sitä voidaan maustaa lukemattomilla eri tavoilla. Siman vahvuus voi vaihdella paljonkin. Sima luetaan Alkon listoissa erikoisoluisiin, ja sen saatavuus ei ole kovin hyvä. Itsekin sitä pystyy tekemään, vaikkakaan täksi jouluksi ei enää simasatsi ehdi valmistua, eikä ehkä ihan ensi jouluksikaan.

Kyllä kelpaisi tällaisesta simaa maistella. Lähde: Finna

Tämä oli tosiaan sen verran kiinnostava ja laaja aihe, että voisin hyvinkin tehdä vaikka jokaisesta juomasta oman kirjoituksensa joskus tulevaisuudessa. Jätin tällä kertaa listasta kokonaan pois esimerkiksi väkevät juomat. Oma kiinnostava aiheensa on myös suhtautuminen alkoholinkäyttöön ylipäänsä eri aikoina. Siitäkin saatan kirjoittaa lisää myöhemmin.

Independence Day

Source: Wikimedia Commons

Finnish Independence Day is somehow very Finnish. In official context it's stiff and dignified, but for most regular people it's a celebration that is spent on the couch among own family. The children at school have eaten Karelian stew and sung the national anthem a couple of days earlier. At the day itself people can concentrate on watching classic war movies from TV and commenting on how fashionable the people in president's party are or aren't.

A book called "Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät" tells about different celebrations in Finland. Matti Kuusi writes about the history of Finnish Independence Day. Finland became independent in 1917, but it wasn't until summer 1919 that people started to think about a possible day to celebrate the independent country. There were several possible dates that were talked about. According to Kuusi already established celebratory day Runeberg's day wasn't accepted by Finnish speaking population (Runeberg was a poet who wrote in Swedish). Kalevala's day and Snellman's day weren't accepted by the Swedish speaking population (Kalevala is the collection of Finnish folk poetry and Snellman was an important person for the position of Finnish language). The choice was between three other dates: 16th of May was the victory day for the "whites" in Finland's civil war (that happened in 1918), 4th of December was the day when Svinhufvud read the declaration of independence, and 6th of December was the day when the parliament made the decision on independence. The last one happened to also be the day of st. Nicholas, and thus also the name's day for Nicholas II of Russia, the emperor that ruled the Russia that Finland became independent from. Emperor's name's day was already for example a free day from school. Some people didn't like this choice either. In December the weather and darkness often make it difficult for people to travel for celebrations especially in countryside.

Source: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Customs related to celebrating Independence Day have come along gradually. One very common custom is to burn two candles by a window. This custom came along in 1927, when a society called Itsenäisyyden Liitto suggested that everybody would burn candles in the Independence Day evening from six to nine. According to Kuusi "this custom has established itself as the most spontaneous custom of 6th of December".

Buring of candles for celebrations is a long tradition. It has its roots in the 18th century, when Finland was still part of Sweden. Back then the candles were burned to celebrate the royal family. During the russification of Finland in the 19th century candles were lit on Runeberg's day as a silent protest. In early 20th century during the Jäger Movement two candles on a window were a sign for the illegal volunteer soldiers that a house was a safe place for them. Some say that there's exactly two candles simply because that works well with the classic two-pane wide window type.

Kuusi sees Independence Day as an opposite to 1st of May. (The quote freely translated by me.)

Those two are the most political celebrations of the year; at 1st of may internationality and left-wing politics are central themes, while on Independence Day Finland and its bourgeois customs are in spotlight. Church and Defence Forces are quiet on 1st of May, trade unions on Independence Day, but on both days rites of both fellowship and discordance are actualized. [...] 1st of May is a happy celebration, while Independence Day is serious or solemn.

This is how these two celebrations were seen in 1970's. I think it's still more or less true, at least from a viewpoint of a less politically oriented  person like myself,

Itsenäisyyspäivä

Lähde: Wikimedia Commons

Suomalainen itsenäisyyspäivä on jollain tavalla varsin suomalaisten näköinen. Se on virallisissa yhteyksissä jäykkä ja arvokas, mutta samalla suurimmalle osalle suomalaisista omassa rauhassa kotisohvalla vietettävä juhla. Koululaiset ovat syöneet karjalanpaistia ja laulaneet Maamme-laulua siniristilipun alla jo päivän tai pari aikaisemmin. Itse juhlapäivänä voidaan keskittyä katsomaan televisiosta Tuntematonta sotilasta ja arvioimaan Linnan juhlien vieraiden muotitietoisuutta.

Juhlakirja - suomalaiset merkkipäivät -teoksessa Matti Kuusi kertoo itsenäisyyspäivän vieton historiasta. Suomi itsenäistyi vuonna 1917, mutta vasta kesällä 1919 alettiin pohtia itsenäisen suomen juhlapäivää. Vaihtoehtoja oli useita. Kuusen mukaan jo olemassaolleista juhlapäivistä Runebergin päivä ei kelvannut suomenkielisille, kun ruotsinkieliset puolestaan vierastivat Kalevalan päivää ja Snellmanin päivää. Niinpä valinta tehtiin kolmen muun päivän välillä: 16.5., joka oli valkoisten voitonpäivä, 4.12., jolloin Svinhufvud oli lukenut itsenäisyysjulistuksen eduskunnalle, ja 6.12., jolloin eduskunta oli tehnyt päätöksen itsenäisyydestä. 6.12. sattui olemaan myös Nikolauksen päivä, ja siis Suomen itsenäistymisen aikaan hallinneen keisari Nikolain nimipäivä, jolloin esimerkiksi kouluista oli vapaata. Joulukuukaan juhla-aikana ei ollut kaikkien mieleen. Erityisesti maaseudulla kelirikko ja pimeys hankaloittivat juhliin kokoontumista.

Lähde: Iltalehti / Raine Lehtoranta / AL

Itsenäisyyden juhlintaan liittyvät tavat kehittyivät pikkuhiljaa. Tapa pitää kahta kynttilää ikkunalla juuri itsenäisyyspäivänä on aloitettu vuonna 1927, jolloin Itsenäisyyden Liitto antoi kehotuksen sytyttää kynttilät illalla klo 18 ja polttaa niitä klo 21:een asti. Kuusen mukaan "tapa on vakuuntunut joulukuun 6. päivän spontaaneimmaksi kansantavaksi".

Kynttilöiden polttamisella juhlapäivinä on pitkä historia. MTV3:n uutisessa kerrotaan, että tapa juontaa juurensa 1700-luvulle, jolloin Suomi kuului vielä Ruotsille. Silloin kynttilöitä poltettiin kuningasperheen kunniaksi. 1800-luvun sortovuosien aikana oli tapana polttaa kynttilöitä hiljaisena protestina Runebergin päivänä toukokuussa. 1900-luvun alkupuolen jääkäriliikkeen aikana kaksi kynttilää ikkunalla merkitsi turvallista taloa, josta Saksasta salaa sotilaskoulutusta hakeneet jääkärit saattoivat hakea suojaa. Toisten teorioiden mukaan kahdella kynttilällä ei ole sen suurempaa symboliikkaa, vaan ne vain soveltuvat hyvin perinteisen muotoiseen, kaksi ruutua leveään ikkunaan.

Kuusi pohtii itsenäisyyspäivää vapun vastakohtana

Ne ovat vuoden poliittisimmat juhlapäivät; vappuna korostuu kansainvälisyys ja vasemmistolaisuus, itsenäisyyspäivänä Suomi porvarillisine perinteineen. Kirkko ja puolustusvoimat vaikenevat vappuna, ammattijärjestöt itsenäisyyspäivänä, mutta molempina päivinä aktuaalistuvat sekä yhteenkuuluvuuden että eriseuraisuuden riitit. [...] Vappu on hilpeä, itsenäisyyspäivä perusilmeeltään totinen juhlapäivä.

Näin nuo kaksi juhlaa nähtiin siis ainakin  70-luvulla, ja taitaa tuo pitkälti pitää paikkaansa edelleen ihan näin vähemmän poliittisesti orientoituneen tallaajan näkökulmasta.

Joulun to do -lista

Edellisessä postauksessani kerroin, että Antinpäivästä alkoivat jouluvalmistelut. Mitä kaikkea joulun tekoon tarvitaankaan?

Joulukinkku. Lähde: Wikimedia Commons

Kustaa Vilkuna mainitsee Antinpäivän kohdalla vain ylimalkaisesti, että "ruokien ja juomien valmisteluihin on ryhdyttävä". Joulupilkkeessä on mukana myös jouluaskareitten almanakka. Se on koostettu ilmeisesti 1920-1950-lukujen joulujulkaisuista. Tehtävistä näkee selkeästi, kuinka keskeistä ruoka ja juoma on ollut myös tuolloin. Kinkun suolaus, lipeäkalan teko ja joulukaljan valmistus pitää aloittaa ajoissa, jotta ne ehtisivät valmiiksi jouluun mennessä. Toki muutakin tekemistä oli jo joulukuun alkupuolella. Joulupesut ja -ostokset on syytä aloittaa ajoissa. "Senkin, joka on ihastunut uudenaikaisiin pesukeinoihin, pitäisi kuitenkin pari kertaa vuodessa, keväällä ja jouluksi, pestä vaatteensa, jos sallitaan sanoa, vanhalla rehellisellä tavalla tuhkalipeässä", kirjassa kehotetaan.

Katsaus nykypäivän jouluvalmisteluohjeisiin kertoo, että ruoka ja juoma ovat edelleen joulun ykkösasioita. Vaikka kovin moni ei enää suolaa itse kinkkuaan ja lipeäkala Kotivinkki tarjoaa artikkelin pelkästään ruokavalmisteluista, jotka aloitetaan kuukausi ennen joulua jääkaapin siivouksella. Suomalainen joulu -sivuston Joulunalusmuistilista paljastuu samoin kokonaan jouluherkkujen valmistamiseen keskittyväksi ohjelistaksi. Lifestyle-blogien listoissa on runsaasti viittauksia ruuanlaittoon, leipomiseen ja syömiseen tai juomiseen.
on jo harvinainen näky joulupöydissä, valmistelut aloitetaan edelleen hyvissä ajoin.

Vastapainona kaikelle puuhaamiselle löytyy myös paljon rennompaa asennetta. Marttojen ohjeet keskittyvät siihen, miten jouluvalmistelut saisi tehtyä stressittömästi. Monet blogistit suunnittelevat joulua ennen kaikkea rentouden ja nautinnon näkökulmasta. Onkohan rentouden tavoittelu aivan uusi ilmiö, vai onko niitä ylpeydellä lunkimmin joulunsa valmistelleita ollut ennenkin?

Itse olen saanut luottaa äidin ruokiin. Useimpina jouluina saan istua valmiiseen herkkupöytään, ja siitä kuuluu todella suuri kiitos äidilleni. Täytynee myöntää, että meillä ei myöskään harrasteta vaatteiden pesua tuhkalipeässä, joten pääsemme aika paljon vähemmällä kuin esiäitimme.

Mitä teidän jouluvalmisteluihin kuuluu?

To Do List for Christmas

In my previous blog post I mentioned that Christmas preparations started on Antti's day. But what kind of tasks

Vilkuna only passingly mentions that on Antti it's time to start preparing foods and drinks. The small booklet about Christmas, Joulupilke, includes an almanac for Christmas errands. It's apparently gathered from Christmas magazines from 1920's to 1950's. The tasks show clearly how central role food and drink have played in Christmas.

Christmas ham. Source: Wikimedia Commons

Salting the ham, making lutefisk, and preparing Christmas beer need to be started early for them to be ready for the celebrations. There was other tasks to complete already in early December as well. It's good to start washing and shopping in time. Joulupilke says (freely translated by me): "Even those who are eagerly using the modern tools for washing should still at least couple of times a year, in spring and for Christmas, wash their clothes, if we may say so, with old honest way in wood ash lye."

Looking at modern day instructions for Christmas preparations, it's clear that food and drink are still very important. Not many people salt their ham themselves and lutefisk isn't very common on Christmas tables anymore, the preparations are still started early on. This can be seen in both magazines and lifestyle blogs. On the other hand there's also plenty of more relaxed attitude to be seen. There are instructions on how to make Christmas in the most stress-free way possible, and many bloggers say they concentrate mostly on relaxing on Christmas. I wonder if this is a new phenomenon, or if there has always been those who proudly take it easy with Christmas preparations.

I have had the luxury to enjoy a ready meal on most Christmases. Big, warm thank you to my mother for that! I must admit we don't wash our clothes with lye either, so we have much easier Christmas preparation time than our ancestors did.

What belongs to your Christmas preparations?

Antti

SKS, Finnish Literature Society, has published a lot of interesting books about Finnish culture. Their little Christmas booklet, Joulupilke, lists important dates that are related to Christmas. Today 30.11., is Antti's day, the beginning of winter and Christmas season. Also today should be good weather for using a sleigh. On many years that hasn't been true, but this year the weather has permitted at least using a pulk filled with children.

Kustaa Vilkuna, in his classic book Vuotuinen ajantieto, has listed several sayings about the meaning of this day. Today the winter weather should arrive, and the preparations for Christmas foods and drinks should be started.

Vilkuna mentions that the name Antti comes from apostle Andrew, who is especially a protector fishermen. He suggests that a mythical wise giant from Finnish folklore, Antero Vipunen, would also refer to the apostle. Andrew's symbol is a diagonal cross, which has reminded hunters of one type of trap, "vipuansa". Wikipedia article about Antero Vipunen mentions this theory of the mythical creature's origins as a less probable one.

* * *

As the month changes to December, many people hang up their Christmas calendars. According to candy company Fazer's website the idea of a Christmas calendar was brought to Finland from Sweden by Teresita Fazer in 1940's. They were first sold by girl scouts to raise money. The scout calendar is still sold every year for the same purpose.

Nowadays the variety in Christmas calendars is huge. Also in our family several different calendars are opened every day.  We also have an action calendar. We made an angel post box, where the girls find every morning a letter from an angel called Ilta. The letter includes a task for the day, like "make a snow lantern" or "send Christmas cards".

I originally did that calendar only for one year to try it out, but our oldest child, who was only three years old at the time, was so impressed by it, that she started to wait for the angel's letters long before the next December arrived. Watching how eagerly she waited I didn't have much other choices than to make the calendar again for the next year. At least I won't forget to send the Christmas cards either.

Antinpäivä

SKS: viehättävä pieni kirjanen Joulupilke listaa tiiviissä muodossa tärkeitä päiviä ennen joulua. 30.11. eli Anttina on sen mukaan talven ja joulukauden alku. Myös ensimmäisiä rekikelejä sopii odottaa tälle päivälle. Monena vuonna on tainnut olla vähän turhan musta maa reen vetämiseen, mutta tänä vuonna on ainakin lasten täyttämä pulkka luistanut jo hyvin.

Kustaa Vilkuna listaa pitkän joukon Anttiin liittyneitä sanontoja. Tästä päivästä on ajateltu talvikelien alkavan monen eri sanonnan voimin. Myös joulu on jo mielessä, sillä ruokia ja juomia pitäisi jo ruveta valmistelemaan; "Antti joulut aloittaa, Tuomas tupaan taluttaa".

Vilkuna kertoo Antti-nimen viittaavan apostoli Andreakseen, joka on erityisesti kalastajien suojelija. Vilkunan mielestä Andreas liittyy myös kansanrunojen tietäjään Antero Vipuseen. Apostoli Andreaksen tunnus on vinoristi, joka on metsämiesten mielestä muistuttanut vipuansaa. Wikipedia kuitenkin mainitsee tämän näkemyksen vain yhtenä, vähemmän uskottavana vaihtoehtona Antero Vipusen taustasta.

* * *

Kuun vaihtuessa moni ripustaa esille joulukalenterin. Fazerin historiikissä kerrotaan Karl Fazerin miniän Teresita Fazerin tuoneen idean Suomeen Ruotsista 40-luvulla. Ensimmäiset joulukalenterin myyjät olivat partiolaiset, jotka keräsivät sillä rahaa toimintaansa, kuten he tekevät vielä tänäkin päivänä.

Nykyään valikoima on valtava. Meidänkin perheessä avataan useita luukkuja jokaisena joulukuun aamuna jouluun saakka. Varsinaisten luukullisten joulukalentereiden lisäksi meillä on toiminnallinen adventtikalenteri. Askartelemme lasten kanssa yhdessä enkelipostilaatikon, johon tulee joka aamu kirje Ilta-enkeliltä.

Kirje sisältää jonkin tehtävän, kuten lumilyhtyjen tekemisen tai joulukorttien lähettämisen. Alun perin suunnittelin Ilta-enkelin vain yhden vuoden kokeiluksi, mutta se jäi niin hyvin silloin vasta 3-vuotiaan esikoisemme mieleen, että hän alkoi odottaa jo kauan ennen adventin alkua enkelin kirjeitä. Lapsen odotusta katsoessani en voi muuta kuin ryhtyä toimeen tänäkin vuonna. Eipähän pääse ne joulukortit itseltäkään unohtumaan.

Advent

This is a blog I started several years ago to write about the traditions and beliefs people have connected to different points in a year. I write about this subject from a Finnish perspective, and my sources are in Finnish. After a few posts I had to give up with this blog for a long while. I had a strong will to continue, but lacked the resources, namely time and energy. I have wanted to try again for a long time. This day seemed like a good day for that. This time I plan to write at least occasionally an English version of my texts. It might be that this is the only message I'll write here before I realise I still can't really do this, but let's hope not.

Today is the first Advent Sunday. Advent has been widely celebrated since the fifth century. It has marked the beginning of the liturgical year since the late Middle Ages. Advent and Christmas compare to Lent and Easter: also Advent is time of fasting.

This comparison can be seen especially well in the first Advent Sunday service, which is often also called Hosanna-service. The day's Bible story is about Palm Sunday: how Jesus rode to Jerusalem on a donkey, while people shouted hosanna to him. This is to emphasise that Christmas is relevant only when it's related to Easter.

Our family tradition for Advent includes baking "Advent pulla" on the Saturday before the first Advent Sunday. This tradition comes from my father's family, as does the recipe for pulla. The dough used is the same as for regular pullas, but it is baked into a pretty wreath-type shape. Each family member gets their own giant pulla. When I was a child I never could finish mine before it went bad. This year I managed to devour it in only two days!

Today I have wondered what is the history behind this type of Advent candle decoration. You can see them on numerous windows here around Christmas. Where does this tradition come from? Does it exist elsewhere or is it a Finnish or maybe a Scandinavian thing? I didn't find anything easily from Google. If someone else has an idea where to start looking, I'd be happy for any hints.

Adventti

Tämä blogi on ollut useita vuosia täysin hylättynä, mutta ei unohdettuna. Arjen haasteet vain olivat liikaa, enkä tahdosta huolimatta löytänyt aikaa sen jatkamiseen. Olen pitkään halunnut kirjoittaa taas perinteistä ja vuoden töistä, ja olen ideoinut erilaisia tapoja kehittää blogia kiinnostavampaan ja toimivampaan suuntaan. Tänään, kirkkovuoden ensimmäisenä päivänä ja joulun alla, tuntui hyvältä hetkeltä yrittää jälleen. Voi olla, että yritys jää tähän yhteen kirjoitukseen, mutta toivotaan että niin ei käy.

Tänään on ensimmäinen adventtisunnuntai. Reijo Ylimyksen Pyhän vuoden pyhät -kirjan mukaan adventtia on juhlittu yleisesti 400-luvulta lähtien. Tästä on alkanut uusi kirkkovuosi Wikipedian mukaan keskiajan lopulta lähtien. Adventti ja joulu rinnastetaan kirkollisessa mielessä pääsiäiseen ja sitä edeltävään paastoon. Myös adventti on paastonaikaa, joka saman Wikipedian artikkelin mukaan tunnettiin pienenä paastona.

Rinnastus nousee selvänä esille tämän sunnuntain hoosianna-kirkoissa, joissa kerrotaan palmusunnuntain tarina: Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin ihmisten huutaessa hoosiannaa tien reunoilla. Tuosta hetkestä alkoivat tapahtumat, jotka johtivat pääsiäiseen. Tänään tarina alustaa odotuksen aikaa, joka huipentuu jouluun eli Jeesuksen syntymään. Rinnastus korostaa sitä, että joulu on merkityksellinen nimenomaan suhteessa pääsiäiseen.

Meidän perheemme perinteisiin kuuluu ensimmäistä adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina leivottu adventtipulla. Tapa on tullut meille isäni lapsuudenkodista, ja pullakin on tietysti parhaimmillaan isoäitini reseptillä leivottuna. Adventtipulla tehdään tavallisesta taikinasta, mutta pikkupullien sijaan siitä tehdään kranssimainen jättipulla. Jokainen perheenjäsen saa omansa. Lapsena en koskaan jaksanut syödä pullaani loppuun ennen kuin se meni huonoksi. Tänä vuonna näköjään onnistuin hotkimaan sen jo kahdessa päivässä!

Minua on tänään askarruttanut kolmionmallisen adventtikynttelikön historia. Mistä sellainen on peräisin? Täällä niitä näkee lukemattoman monissa ikkunoissa adventin aikaan. Onko tätä samaa tapaa muualla maailmassa? Tällä kertaa googletustaitoni eivät riittäneet asian selvittämiseen. Jos lukijoistani kukaan osaa vihjata mistä lähteä etsimään tietoa tästä asiasta, otan mielelläni avun vastaan.

Adventtikynttelikkö.Kuvanlähde:Biltemanverkkokauppa.

Leipäreseptini / My bread recipe

(In English below the Finnish text.)

Melkein parin vuoden tauon jälkeen päätin ilahduttaa hylättyä blogiraukkaani käyttämällä sitä leipäreseptini jakamiseen. Toisaalla kehuin, että olen jo parin kuukauden ajan leiponut lähes kaiken käyttämämme leivän itse. Erityisen ylpeä olen reseptistä, jonka olen itse hionut juuri itseäni miellyttäväksi. Sillä tehdään nyt meidän perusarkileipämme. Joku pyysi reseptiä yleiseen jakoon, joten laitan sen tänne blogiini.

Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt leipoa leipää, mutta jotenkin lopputulos ei ole koskaan miellyttänyt. Leipäni ovat tupanneet olemaan liian tiiviitä tai mauttomia, ja viimeistään seuraavana päivänä jo vähän tylsän makuisia. Toisen lapsemme ollessa parin kuukauden ikäinen päätin jälleen yrittää.

Tällä kertaa otin toisenlaisen asenteen. Katsoin lempikeittokirjastani valkoisen leivän perusohjeen, ja aloin varioida sitä eri tavoin. Kokeilin erilaisia taikinanesteitä, laitoin enemmän tai vähemmän jauhoja, kuituisempaa tai valkeampaa jauhoa, ja niin edelleen. Aloin hahmottaa, miten eri osat vaikuttavat leivän makuun ja koostumukseen, ja myös minkälaisesta itse pidän. Lopulta sitten kirjoitin oman versioni ylös, hienosäädin sitä vielä pariin kertaan, kunnes vihdoin päätin että tässä on leipä jota haluan tehdä toistekin.

En kuvittele reseptini olevan mitenkään yleismaailmallisesti harvinaisen upea. Se on sellainen, josta itse pidän. Jos joku muukin sattuu pitämään siitä, saa reseptiä mielellään vapaasti hyödyntää ja jakaa!

Anttilan arkileipä

(Iso annos - tästä tulee ehkä 40-50 sämpylää, tai vuokaleipä ja pari-kolmekymmentä sämpylää.)

50 g hiivaa

½ l maitoa

1 l vettä

1½ rkl suolaa

2 rkl siirappia

3 rkl öljyä

5 dl kaurahiutaleita

5 dl grahamjauhoja (eli täysjyvävehnäjauhoja, myydään molemmilla nimillä)

n. 2,75 l valkeita vehnäjauhoja (käytän useimmiten hiivaleipäjauhoja)

1) Liuota hiiva kädenlämpöiseen vesitilkkaan. Lisää suola ja siirappi, loput kädenlämpöiset vesi ja maito, sekä öljy.

2) Sekoita joukkoon jauhot: kaurahiutaleet ja grahamjauhot ensin, loput muutamassa erässä. Taikinan ei tarvitse jäädä varsinaisesti löysäksi, mutta varo laittamasta liikaakaan jauhoja. Löysemmästä taikinasta tulee kuohkeammat leivät. Vaivaa taikinaa kädellä kunnes se irtoaa kulhosta ja alkaa irrota myös kädestä.

3) Muotoile saman tien sämpylöiksi, vuokaleiviksi tai tavallisiksi leiviksi. Anna kohota liinan alla noin tunti.

4) Paista 225 asteessa sämpylöitä 15 minuuttia, leipää 25 minuuttia. Anna jäähtyä mieluiten ritilän päällä. Jos teit vuokaleipää, muista ottaa se mahdollisimman pian pois vuoasta jäähtymään, tai se jää todella vetiseksi! (Ehkä tuo on itsestäänselvyys enemmän leiponeille. Minä valitettavasti opin kantapään kautta.)

* * * * *

I'm using this old blog to share my bread recipe. I bragged elsewhere that I have baked most of our bread myself for the past months and that I'm especially proud of my own recipe that I made to suit my own taste. This is the recipe I use most commonly to make our everyday bread.

I don't think this recipe is something special. It's just the kind of bread I really like. If someone else likes it too, you're of course free to use and share it!

Anttila's everyday bread

(This makes quite a lot of bread, maybe 40-50 buns or 3-4 bread loaves.)

50 g fresh yeast

½ l milk

1 l water

1½ tbs salt

2 tbsp syrup

3 tbsp oil

5 dl oat flakes

5 dl graham lour

n. 2,75 l white (wheat) flour

1) Dissolve the yeast to some hand-warm water. Add salt and syrup, rest of the hand-warm water and milk, and oil.

2) Add the flours: first oat flakes and graham flour, then the rest in couple of batches. Be careful not to add too much flour, you don't want the dough to become hard. Knead the dough until it no longer sticks to the bowl.

3) Make into rolls or breads right away. Let the dough rise under a towel for about an hour.

4) Cook in 225 degrees Celsius (437 Fahrenheit) for 15 minutes if you're making rolls, 25 minutes if you're baking bread. Let cool ideally on top of a grid.